Kuolleiden, kuolemattomien

runoilijoiden seuraan liittyi eilen Aila Meriluoto, ikuinen runotyttö vastoin tahtoaan. Käteeni etsiytyi runokokoelma Sairas tyttö tanssii vuodelta 1952, ja sieltä runo "Menevä".

MENEVÄ

Ei, älä tahdo estää,
suo minun tänään mennä.
On turhaa rajuutes tää,
jo mykkyyteni kestää.
Suo minun hiljaa mennä

pihoilta suojatuilta
ja älä kysy miksi.
Pimeneviltä puilta
tai vierineiltä kuilta
en enää kysy: miksi?,

ei ole: minkä tähden?
Ja kääntymättä kuljen,
en kuullen enkä nähden,
vain tajuten: nyt lähden,
nyt kuljen, kuljen, kuljen ...  

Ruskalehtien seassa

kahlatessani mieleen muistui Jacques Prévertin runo "La chanson des escargots qui vont à l'enterrement".

A l'enterrement d'une feuille morte
Deux escargots s'en vont
Ils ont la coquille noire
Du crêpe autour des cornes
Ils s'en vont dans le soir
Un très beau soir d'automne
Hélas quand ils arrivent
C'est déjà le printemps
Les feuilles qui étaient mortes
Sont toutes ressuscitées
Et les deux escargots
Sont très désappointés
Mais voilà le soleil
Le soleil qui leur dit
Prenez prenez la peine
La peine de vous asseoir
Prenez un verre de bière
Si le cœur vous en dit
Prenez si ça vous plaît
L'autocar pour Paris
Il partira ce soir
Vous verrez du pays
Mais ne prenez pas le deuil
C'est moi qui vous le dit
Ça noircit le blanc de l'œil
Et puis ça enlaidit
Les histoires de cercueils
C'est triste et pas joli
Reprenez vos couleurs
Les couleurs de la vie
Alors toutes les bêtes
Les arbres et les plantes
Se mettent à chanter
A chanter à tue-tête
La vraie chanson vivante
La chanson de l'été
Et tout le monde de boire
Tout le monde de trinquer
C'est un très joli soir
Un joli soir d'été
Et les deux escargots
S'en retournent chez eux
Ils s'en vont très émus
Ils s'en vont très heureux
Comme ils ont beaucoup bu
Ils titubent un petit peu
Mais la haut dans le ciel
La lune veille sur eux.

Aale Tynnin suomennos tästä runosta ilmestyi vuonna 1962 kokoelmassa Tulisen järjen aika. Seuraavana osia siitä:

LAULU ETANOISTA, JOTKA MENEVÄT HAUTAJAISIIN

Syyslehden hautajaisiin
käy kaksi etanaa 
ja suruharson kierukka
sarvet ympäröi
on kaunis syys, kun menevät
he illan pimeään
mutta voi! kun tullaan perille
niin kevät onkin jo
ja ylösnousseet ovat kaikki 
lehtivainajat 
ja kovin pettyneitä
ovat etanat 
- - - - 

ja silloin kaikki eläimet
ja kasvit ja puut
äkisti laulun aloittavat
täysiäänisen
elävän uuden laulun
laulun suvisen
jokainen alkaa juoda
ja maljaa kilistää
on hyvin kaunis ilta
on ilta suvinen
_ _ _ _

Vuonna 2016 ilmestyi suomeksi Jacques Prévertin Sanoja Antti Nylénin suomentamana.Siinä etanatkin ovat ylösnousseet uuteen aikaan. Tässä maistiaisia:

Pudonneen lehden hautajaisiin
lähtee kaksi etanaa
tummissa kuorissaan
sarvissa suruharsot
Yön selkään lähtevät
tullessa kauniin syysillan
mutta perilläpä
onkin jo kevät
ja lehdet joissa vielä äsken ei ollut elon häivääkään
ovat kuolleista nousseet
Ja etanakaksikkomme pettyy pahan kerran

Ylistys elämälle!