Keskuudestamme

on poistunut suomentaja Liisa Ryömä (2.1.1947 - 9.5.2017).Hänen monipuoliseen ja laajaan tuotantoonsa kuuluu niin proosaa kuin runoakin.  
Yksi hänen suomennoskokoelmistaan on Yhdeksän syyssadetta - Suomessa asuvien somalinaisten runoa ja proosaa. Teos ilmestyi jo vuonna 2001, mutta ei ole saanut juurikaan seuraajia. Liisa Ryömä suomensi tekstit ruotsin kielestä.Ruotsinnos on Muddle Suzanne Liluksen.
Tässä näytteeksi Amrah Maxamed Axmedin ja Mulki Cimli Rooblen runo "Mingis".

MINGIS

Doon baa maraysoo
Baddaa doon baa maraysoo
Doon baa maraysoo
Majabo jaawey siddaayee

Oo maxaa ku helayoo
Mareeroow maxaa ku helayoo
Oo maxaa ku helayoo
Mirtii xalay iigu timiyee. 

Cayaar gabadhaay cayaareey
Casooy gabadhaay cayaarey
Gabadhaay cayaarey
Casooy waa caadadeennii  

MINGIS

En båt far förbi
på havet far en båt förbi
en båt far förbi
med rökelse i lasten

Vad fick du
o Mareer, vad fick du
vad fick du
i går kväll kom hon till mig i en dröm 

Dansa, min flicka, dansa
Asso, min flicka, dansa
min flicka dansa
Asso, det är vår tradition

MINGIS

Vene lipuu ohi
merellä lipuu vene ohi
vene lipuu ohi
suitsukelastein

Mitä sait
oi Mareer, mitä sinä sait
mitä sait
eilisiltana hän tuli unessa luokseni

Tanssi, tyttöni, tanssi
Asso, tyttöni, tanssi
tyttöni tanssi
Asso, se on ikiaikainen tapa







 

Oma äiti armas

Äideille, varsinkin omalle ainoalle äidilleni, joka "vielä hautansa paaden alta" minusta huolehtii, tämä Hilja Haahden runo vuodelta 1874:  


OMA ÄITI ARMAS

Ken painoi hellintä rintaa vastaan?
Ken aamutähtenä valvoi lastaan
ja päivänpaisteena lämmön loi?
Oma äiti armas!
Ken kodin valmisti herttaiseksi,
ken lapsen parhaimmat riemut keksi
ja herkät kyyneleet pyyhki pois?
Oma äiti armas!
Kun hohti kullassa kevätkummut,
ken toukat torjui ja suojas ummut
ja vaali kukkia nuoruuden?
Oma äiti armas!
Kun toivon taivasta pilvet kaartoi,
kun vaani kiusaus, vaarat saartoi,
ken kutsui enkelit lapsen luo?
Oma äiti armas!
Ken kauan jaksoi, ken kuormat kantoi,
ken kallehimpansa kaiken antoi,
ken lempi hetkehen viimeiseen?
Oma äiti armas!
Ken vielä hautansa paaden alta
pois ohjaa lastansa maailmalta
ja langat kultaiset solmiaa?
Oma äiti armas!
Oi, häntä siunaa mun sydämeni
on muisto ainainen aarteheni,
ja illan tähtenä kutsuu taas
Oma äiti armas.

Olen vaiti ja huudan

Markku Lahtelan suomentama Jevgeni Jevtushenkon (1932 - 2017) runokokoelma ilmestyi 1960-luvun alussa. Voi kuinka erilainen maailma silloin olikaan ja miten merkityksellisiltä hänen runonsa silloin tuntuivat! Valtavan tuotteliaan runoiljan muistoksi 

VENÄJÄN LUONTO

Kuinka hidas sinä olet
        venäläinen luonto!
Vesi virtaa hitaasti
        kuin hunaja.
Venäläinen luonto, profeetallinen
kuinka säälittävä sinun edessäsi minä
        ja minun ikuinen kiireeni.
Et kiireellä
        et hälinällä sinä voita
        vaan mahtavalla hitaudella.
Minä näen lehvikön
        joka siivilöi  valon
pöllön
        joka koko päivän täyteen istuu oksalla,
sen silmiin on salattu minun kohtaloni:
missä lahopuiset merkkivalot loistavat
kuin kaupungin leikkilyhdyt,
kielot seisovat ohuilla jaloilla.
Kun minun aikani tulee
minä en kuole!
venäläinen luonto, ota omaksesi
        venäläinen luonto!

  

Ehdokasnumeroni

lähestyvissä kuntavaaleissa on 43. Tänä vuonna näyttää olevan tapana kertoa mielleyhtymistä, joita ehdokasnumero herättää. Omastani tulee mieleen englantilaisen runoilijan Elizabeth Barrett Browningin (1806 - 1861) kuuluisa sonetti 43 kokoelmasta Sonnets from the Portuguese. Mainittakoon, että runoilija itse olisi antanut kokoelmalle nimeksi Sonnets from the Bosnian, mutta hänen miehensä sai hänet muuttamaan mieltään.    

Number 43

How do I love thee? Let me count the ways.

I love thee to the depth and breadth and height

My soul can reach, when feeling out of sight

For the ends of Being and ideal Grace.

I love thee to the level of everyday's

Most quiet need, by sun and candlelight.

I love thee freely, as men strive for Right;

I love thee purely, as they turn from Praise.

I love thee with the passion put to use

In my old griefs, and with my childhood's faith.

I love thee with a love I seemed to lose

With my lost saints,—I love thee with the breath,

Smiles, tears, of all my life!—and, if God choose,

I shall but love thee better after death.

 

Barrett Browningin tuotantoa ei juurikaan ole suomennettu. Tästä nimenomaisesta runosta luin "epävirallisen" suomennoksen jo varhain nuoruudessani, ja muistan vieläkin sen pari viimeistä säettä: "hymyillä, kyynelillä elämäni. Enemmän, jos suo Herra, kuoltuani."

 

 

 

 

 

 

Pirjo H:n muistolle

Te kyselette mikä minä olen
minä olen kaikki se minkä minä tiedän
kysytte minulta kun olen matkalle lähdössä
kuinka kauan aion olla poissa
olen poissa siihen asti kun taas olen täällä.
Te kiusaatte minua mielettömillä kysymyksillänne
haastattelette minua
kun olen lähdössä tietämään
mitä nyt en tiedä.


Pentti Saarikoski (Hämärän tanssit)

Tapaninpäivänä 2016

olkoon vuorossa P. Mustapää ja Pyhä Stefanus marttyyri kokoelmasta Ei rantaa ole, oi Thetis vuodelta 1948.

PYHÄ STEFANUS MARTTYYRI

Tapani tallirenki juottaa hevosiaan.
Tapani tallirenki huomenna tapetaan.
       Äläpä katso tähteen
       taivaalla välkehtivään,
       jos se peilaakin lähteen
       kalvoon hämärään.

Tapani tallirenki, kun sinä talutat
Beetlehemin talliin tammat ja valakat,
       lakilla korvasi peitä,
       ettet kuulla voi
       riemun säveleitä,
       jos niitä taivaalta soi.

Tapani tallirenki, äläpä ensinkään
huomaa, kun sauvasi puhkee lehteen viheriään
       - tuskin siinä on perää -,
       äläpä uskokaan,
       kynitty kukko kun herää
       kiekuen kattilassaan. 

Tapani tallirenki, hilliten itsesi siis,
kävele rauhallisesti tallikammariis,
       nauti pöydässäsi 
       jouluaterias,
       ryyppää yksinäsi
       olutkoosastas.

Tapani tallirenki, usko kauhistuen,
Tapani tallirenki, totuus vaarallinen.
       Totuus tallissa makaa 
       synnyinseimessään.
       - Huomenna tallin takaa
       sinua kivitetään. 

 

 

.

Pyhä yö

77 vuotta sitten Yrjö Jylhän sanoin: 

 PYHÄ YÖ

Oli muuan Jooseppi Kirvesmies
oli siellä missä me muutkin,
jäi hältä vaimo ja kotilies,
ja vieri viikot ja kuutkin.
Hän harvoin kirjoitti Marjalleen
ja harvoin kirjeitä saikin,
mut jouluaaton kun ehtooseen
tuli säästi joukkomme harvenneen,
niin kuulla saimme me kaikin:

On poika syntynyt Joosepille
ja Marjatalle, ja Marjatalle!
Se syntyi mustimman orren alle,
on tuskin peitettä sille.

Me kaikki hengessä polvistuimme
ja lapsen vierelle kumarruimme
ja siunauksen luimme.

Ja monta paimenta parrakasta
lumessa valvoi ja vartioi,
ja vartioi sitä pientä lasta
petojen saaliiksi joutumasta —
maa, taivas kiitosta soi.

Ja Suomen korpien yllä hohti
nyt tähti suurempi muita,
ja me kaikki käännyimme sitä kohti,
ja meidät kaikki se kotiin johti,
se tähti suurempi muita. 

Kiitokset niille, jotka mahdollistivat tälle sukupolvelle rauhallisen ja turvallisen elämän nyt sata vuotta täyttävässä Suomessamme.