Joki tulvii

Vantaalla ja Kytäjoella on nyt komea tulva, ihan kuin vanhaan hyvään aikaan. Kittelän kohdalla on melkoinen järvi, ja Hyvinkäänjärvi päilyy entisellä paikallaan vanhan maantielinjan reunasta viettävän jyrkän rinteen alla. Satakieli ei vielä ole sinne tullut, mutta mustarastas laulaa. Kytäjällä isot alat peltoa on tulvan alla, ja laskin siellä tänään ainakin 40 joutsenta.

Näin kirjoitti Azem Shkreli joesta runossaan Lumi (albaniankielinen sana lumi on suomeksi joki). Käännös on minun ja voi vielä muuttua.

JOKI

Pelkkä hiljaisuus.
Viisas. Ajatus pelkoa vailla.

Tiedät sinisen,
syvän, janomme sammumaan saavan.

Sanaa kaipaamme
niinkuin rantasi toista rantaa.

Joki, voisimmepa
kanssas virrata vanhenematta.

Päivä ja kaksi vuotta

Pieni entisen Jugoslavian maakunta Kosovo julistautui itsenäiseksi 17.2.2008 monenlaisten vaiheiden jälkeen. Kuten monesta muustakin köyhästä maasta kantautuu Kosovostakin yleensä vain huonoja uutisia. Sen sijaan tämän uuden valtion kulttuurielämästä tiedetään vain vähän. Kuvaavaa on, että suomeksi ei ole julkaistu ensimmäistäkään kosovolaista kaunokirjallista teosta, vaikka Kosovossa ilmestyy mielenkiintoista kirjallisuutta.

Seuraavan runon on kirjoittanut Azem Shkreli (1938-1997), kosovolainen kulttuuripersoona ja itsenäisyysmies, joka ei ehtinyt nähdä unelmansa toteutumista. Vaikka runoa ei pitäisikään yrittää selitellä toisille, kaikkein vähiten kääntäjän, vaan antaa runon saada lopullinen muotonsa vasta lukijan mielessä, totean, että minulle tämä runo avautui Albanian lipun näköisenä:


MUISTOSANAT LINNULLE


Se lennähti siniseen vapauteen
valo, aurinko höyhenissään,
mitä mahtoi se kirjoittaa taivaaseen
vai lensikö vain ikävissään.

Sydänpäivän kupolin särkeä voi
vasen siipi sen, länteen jatkaa.
Helle verta ja vettä Aigeian joi.
Musta lintu tekee mustaa matkaa.


Toivotan onnea ja menestystä mustalle linnulle lennollaan.