Päivä ja kaksi vuotta

Pieni entisen Jugoslavian maakunta Kosovo julistautui itsenäiseksi 17.2.2008 monenlaisten vaiheiden jälkeen. Kuten monesta muustakin köyhästä maasta kantautuu Kosovostakin yleensä vain huonoja uutisia. Sen sijaan tämän uuden valtion kulttuurielämästä tiedetään vain vähän. Kuvaavaa on, että suomeksi ei ole julkaistu ensimmäistäkään kosovolaista kaunokirjallista teosta, vaikka Kosovossa ilmestyy mielenkiintoista kirjallisuutta.

Seuraavan runon on kirjoittanut Azem Shkreli (1938-1997), kosovolainen kulttuuripersoona ja itsenäisyysmies, joka ei ehtinyt nähdä unelmansa toteutumista. Vaikka runoa ei pitäisikään yrittää selitellä toisille, kaikkein vähiten kääntäjän, vaan antaa runon saada lopullinen muotonsa vasta lukijan mielessä, totean, että minulle tämä runo avautui Albanian lipun näköisenä:


MUISTOSANAT LINNULLE


Se lennähti siniseen vapauteen
valo, aurinko höyhenissään,
mitä mahtoi se kirjoittaa taivaaseen
vai lensikö vain ikävissään.

Sydänpäivän kupolin särkeä voi
vasen siipi sen, länteen jatkaa.
Helle verta ja vettä Aigeian joi.
Musta lintu tekee mustaa matkaa.


Toivotan onnea ja menestystä mustalle linnulle lennollaan.

Ystävälle ja vuorille

Ystävänpäivän aattona Ystävän laulu. Vladimir Vysotskin balladi kestänee vielä tämän minunkin käännökseni:

YSTÄVÄN LAULU

Jos et äkkiä tiedäkään,
voitko luottaa sä ystävään,
hyvä onko vai huono lie,
hänet vuorille vie.
Samaan köyteen kiinnittykää,
kohti huippua lähtekää.
Vuorta kanssansa kiiveten
tietää saat sinä sen.

Jos hän alkuunsa väsähtää,
taikka otteensa heltiää,
jäätiköllä jos valittaa,
jalka kun lipsahtaa,
tiedät: vierelläs vieras on,
hän on vuorilla tarpeeton,
siellä häntä ei kaivata,
muistella lauluissa.

Jos hän ääneti nousee vain,
purren hammasta, jurottain,
vaikeroi, kun luiskahdat sä,
mutta ei hellitä.
Koko matkan jos seuraa hän,
silloin tunnistat ystävän,
luotat huipulle päästyäsi
häneen kuin itseesi.