lauantai 5. marraskuuta 2011

Haudoilla kulkiessa

mieleen tulleita kuvatkoon V.A. Koskenniemen kysymykset runoelmasta Piae Cantiones:

Ubi sunt qui ante nos
in mundo fuere?


Miss' ovatkaan nyt kaikki nuo,
jotk' oli ennen meitä?
Uus päivä ilot, surut suo
ja vierahan ja tutun tuo,
ei koskaan, koskaan heitä.
Miss' ovatkaan nyt kaikki nuo,
jotk' oli ennen meitä?

Miss' oletkaan nyt, peltomies?
Sun auraas toinen johtaa
ja kulkee vainiolla ties,
ja lämpöänsä kotis lies
nyt vierahalle hohtaa.
Miss' oletkaan sa, peltomies?
Sun auraas toinen johtaa.

Miss' oletkaan nyt, sotilas?
Sun miekkas toinen vyötti
ja toinen kantaa vaakunas,
sun kilpes, kirkkaan kunnias,
hän kilveksensä lyötti.
Miss' oletkaan sa, sotilas?
Sun miekkas toinen vyötti.

Sa, merimies, miss' oletkaan?
Et kuulu matkas takaa.
Sun laivas uljas lahoomaan
on vedettynä valkamaan,
sun mastos maassa makaa.
Sa, merimies, miss' oletkaan?
Et palaa matkas takaa.

Miss' olet, sälli iloinen,
sa ylin karkeloissa?
Käy vielä tanhu tulinen
ja povet täyttyy tyttöjen.
Miss' olet, poika, poissa,
miss' olet sälli iloinen,
sa ylin karkeloissa?

Miss' oletkaan nyt, morsian,
niin nuori, ihanainen?
Sai pirttis toisen istujan,
sai aittas toisen astujan,
sai huntus toinen nainen.
Miss' oletkaan sa, morsian,
niin nuori, ihanainen?

Miss' ovat kaikki kuollehet,
jotk' eli ennen meitä?
Sa joka toivot, taistelet
maan päällä, kohta seurannet
sa sinne, sinne heitä,
miss' ovat kaikki kuollehet,
nuo menneet ennen meitä.

Ja vastaukseksi katkelma Walt Whitmanin laajasta runosta Laulu itsestäni:

I wish I could translate the hints about the dead young men and women,
And the hints about old men and mothers, and the offspring taken
soon out of their laps.

What do you think has become of the young and old men?
And what do you think has become of the women and children?

They are alive and well somewhere,
The smallest sprout shows there is really no death,
And if ever there was it led forward life, and does not wait at the
end to arrest it,
And ceas'd the moment life appear'd.

All goes onward and outward, nothing collapses,
And to die is different from what any one supposed, and luckier.

Ja tässä sama Arvo Turtiaisen suomentamana:

Toivoisin, että voisin tulkita kuolleiden nuorukaisten
ja neitosten toiveet,
ja vanhojen miesten ja äitien ja heidän sylistään ennen
aikojaan temmattujen jälkeläisten toiveet.
Mitä luulette tulleen näistä nuorukaisista ja vanhoista
miehistä,
näistä naisista ja lapsista?

He elävät ja voivat hyvin jossakin,
pieninkin verso osoittaa, että kuolemaa ei totisesti ole
ja jos sitä olisikin, se edistäisi elämää, eikä vaani
katkaistakseen elämän
vaan luopuu sen ilmestymisen hetkellä
Kaikki kulkee eteenpäin, pyrkii näkyvään, mikään ei luhistu,
ja kuolema on erilaista ja onnellisempaa kuin kukaan
otaksuu.

Viimeiset säkeet vielä omana tulkintanani:

Kaikki etenee ja laajenee, mikään ei luhistu,
ja kuoleminen on toisenlaista kuin kukaan on luullut,
ja onnekkaampaa.