sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Walt Whitman

(1819 - 1892) sanoi jo tämänkin:

MY 71st YEAR




After surmounting threescore and ten,
With all their chances, changes, losses, sorrows,
My parents’ deaths, the vagaries of my life, the many tearing passions of me, the war of ‘63 and ‘4,
As some old broken soldier, after a long, hot, wearying march, or as haply after battle,
At twilight, hobbling, answering yet to company roll-call, Here, with vital voice,
Reporting yet, saluting yet the Officer over all.


Ja Arvo Turtiainen suomensi sen näin:

SEITSEMÄSKYMMENES ENSIMMÄINEN VUOTENI

Elettyäni kolmasti kaksikymmentä ja vielä kymmenen,
kaikkine sattumuksineen ja muutoksineen, menetyksineen ja suruineen,
koettuani vanhempieni kuoleman, elämäni epävakaisuuden,
       monet raatelevat intohimoni, vuoden 63 ja 4 sodan,
saavun tänään, kuten jokin vanha, runneltu sotilas pitkän, helteisen,
       uuvuttavan marssin tai paremminkin taistelun jälkeen,
ontuvana komppanian katselmukseen aamun sarastuksessa
       ja ilmoittaudun kuuluvalla äänellä, T ä ä l l ä!
tervehtien päälliköistä korkeinta. 


Eipä siihen  ole paljon lisäämistä.Toki muuttaisin "aamun sarastuksessa" kuulumaan "hämärissä" ja katselmuksen nimenhuudoksi.  
 

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Kuolleiden runoilijoiden

maineikas seura täydentyi taas, kun Sirkka Selja liittyi siihen viime torstaina 97 vuoden iässä. Tulin sen johdosta lukeneeksi pitkästä aikaa hänen runojaan, ja valitsin niistä tähän runon nimeltä Elokuu, joka ilmestyi ensi kertaa kokoelmassa Linnut vuonna 1948. Iät ja vuosiluvut puhuttelivat minua. 
Sirkka Seljan tuotantoa on käännetty ruotsin, englannin ja ranskan kielelle.  

ELOKUU

On elokuu kuin nainen kypsynyt
kantaen povellansa pientä poikalasta, 
vartalo taipuen kuin tähkäin nuokunnasta,
harteilla illan viipottavat säteilyt.

Ja lapsi, terhakas ja alaston
niin iloisena telmii, repii, kaulaa,
suutelee vuoroin, kiskoo tukan paulaa,
ja nauru kiirii yli ruohikon. 

Ja yllä hohtaa taivas sininen
kuin katse isän, vakaa, turvallinen.
Ja hämmentyen kohtaa lapsi sinen
niin häikäisevän, totisen,

ja hiljenee ja katsoo miettien:
jää orpo polku luikerrellen etäisyyteen,
ja pian häipyneet on hämäryyteen
laps, äiti niinkuin muisto kaukainen. 

   

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Odottaja

Tämä Aale Tynnin runo, Odottaja, on ilmestynyt vuonna 1943 kokoelmassa Lähde ja matkamies. Se on yksi nuoruudestani asti minua seuranneista runoista, ja aina se on ollut ajankohtainen. Ainahan sitä odottaa jotakin, kohteet toki vaihtuvat vuosikymmenten mittaan. Minä ja aikalaiseni odotimme sitä kirjettä, joka muuttaa elämämme. Muutamille sellainen tulikin. Sitäköhän Aale Tynnikin odotti tätä runoa kirjoittaessaan? Tässä se on:

ODOTTAJA

Oi, jonakin päivänä täytyy sen tulla,
mitä varron, arka ja uskalias.
Kukaties se on, kirjeenkantaja, sulla
jo huomisaamuna laukussas.
Kuin helmiketju on sielunrauha:
sitä kannoin huoleti, hymyillen - 
vain katkes yhdestä kohden nauha,
pois kaikki liukuivat helmet sen.
Kuin lehti, irtaantuneena puusta,
sitä päivää päin sydän kiiruhtaa,
jona pieni, kiiltävä liuska kuusta
minun kirjeluukkuuni putoaa. 

      

torstai 6. heinäkuuta 2017

Nyt lähti

sitten vuorostaan runoilija ja runouden kääntäjä, kiistelty kulttuuripersoona Matti Rossi (13.4.1934 - 3.7.2017). 

Matti Rossi suomensi perulaisen Cesar Vallejon (1892 - 1938) tuotantoa, muun muassa runon "Verano" (kesä). Suomennos on julkaistu teoksessa Musta kivi valkoisen päällä (1975). Tämä nuoruuteni kirja tuli puheeksi aiemmin tänä vuonna tänne muuttaneen perulaisen kanssa, joka ilahtui suuresti löytäessään Vallejon tuotantoa suomeksi suomalaisesta kunnankirjastosta.   

VERANO


Verano, ya me voy. Y me dan pena
las manitas sumisas de tus tardes.
Llegas devotamente; llegas viejo;
y ya no encontrarás en mi alma a nadie.

Verano! Y pasarás por mis balcones
con gran rosario de amatistas y oros,
como un obispo triste que llegara
de lejos a buscar y bendecir
los rotos aros de unos muertos novios.

Verano, ya me voy. Allá, en setiembre
tengo una rosa que te encargo mucho;
la regarás de agua bendita todos
los días de pecado y de sepulcro.

Si a fuerza de llorar el mausoleo,
con luz de fe su mármol aletea,
levanta en alto tu responso, y pide
a Dios que siga para siempre muerta.
Todo ha de ser ya tarde;
y tú no encontrarás en mi alma a nadie.

Ya no llores, Verano! En aquel surco
muere una rosa que renace mucho...


Tässä osittainen suomennos:

KESÄ

...

Kesä! Sinä kuljet parvekkeeni ali
hypistellen isoa rukousnauhaa, sen ametisteja 
           ja kultaa,
kuin murheellinen piispa joka saapuu kaukaa 
tuomaan siunausta kuolleen kihlaparin
särkyneille sormuksille. 

Kesä, minä lähden nyt. Siellä kaukana, syyskuussa,
minulla on ruusu, jota suosittelen lämpimästi;
kastelisit sitä siunatulla vedellä
niinä päivinä kun tehdään syntiä
ja vainajia pannaan maahan. 

...

Älä itke, kesä! Siellä kaukaisessa viilloksessa
kuolee ruusu joka syntyy innokkaasti uudestaan ... 

lauantai 20. toukokuuta 2017

Keskuudestamme

on poistunut suomentaja Liisa Ryömä (2.1.1947 - 9.5.2017).Hänen monipuoliseen ja laajaan tuotantoonsa kuuluu niin proosaa kuin runoakin.  
Yksi hänen suomennoskokoelmistaan on Yhdeksän syyssadetta - Suomessa asuvien somalinaisten runoa ja proosaa. Teos ilmestyi jo vuonna 2001, mutta ei ole saanut juurikaan seuraajia. Liisa Ryömä suomensi tekstit ruotsin kielestä.Ruotsinnos on Muddle Suzanne Liluksen.
Tässä näytteeksi Amrah Maxamed Axmedin ja Mulki Cimli Rooblen runo "Mingis".

MINGIS

Doon baa maraysoo
Baddaa doon baa maraysoo
Doon baa maraysoo
Majabo jaawey siddaayee

Oo maxaa ku helayoo
Mareeroow maxaa ku helayoo
Oo maxaa ku helayoo
Mirtii xalay iigu timiyee. 

Cayaar gabadhaay cayaareey
Casooy gabadhaay cayaarey
Gabadhaay cayaarey
Casooy waa caadadeennii  

MINGIS

En båt far förbi
på havet far en båt förbi
en båt far förbi
med rökelse i lasten

Vad fick du
o Mareer, vad fick du
vad fick du
i går kväll kom hon till mig i en dröm 

Dansa, min flicka, dansa
Asso, min flicka, dansa
min flicka dansa
Asso, det är vår tradition

MINGIS

Vene lipuu ohi
merellä lipuu vene ohi
vene lipuu ohi
suitsukelastein

Mitä sait
oi Mareer, mitä sinä sait
mitä sait
eilisiltana hän tuli unessa luokseni

Tanssi, tyttöni, tanssi
Asso, tyttöni, tanssi
tyttöni tanssi
Asso, se on ikiaikainen tapa







 

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Oma äiti armas


Äideille, varsinkin omalle ainoalle äidilleni, joka "vielä hautansa paaden alta" minusta huolehtii, tämä Hilja Haahden runo vuodelta 1874:  


OMA ÄITI ARMAS

Ken painoi hellintä rintaa vastaan?
Ken aamutähtenä valvoi lastaan
ja päivänpaisteena lämmön loi?
Oma äiti armas!

Ken kodin valmisti herttaiseksi,
ken lapsen parhaimmat riemut keksi
ja herkät kyyneleet pyyhki pois?
Oma äiti armas!

Kun hohti kullassa kevätkummut,
ken toukat torjui ja suojas ummut
ja vaali kukkia nuoruuden?
Oma äiti armas!

Kun toivon taivasta pilvet kaartoi,
kun vaani kiusaus, vaarat saartoi,
ken kutsui enkelit lapsen luo?
Oma äiti armas!

Ken kauan jaksoi, ken kuormat kantoi,
ken kallehimpansa kaiken antoi,
ken lempi hetkehen viimeiseen?
Oma äiti armas!

Ken vielä hautansa paaden alta
pois ohjaa lastansa maailmalta
ja langat kultaiset solmiaa?
Oma äiti armas!

Oi, häntä siunaa mun sydämeni
on muisto ainainen aarteheni,
ja illan tähtenä kutsuu taas
Oma äiti armas.

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Olen vaiti ja huudan

Markku Lahtelan suomentama Jevgeni Jevtushenkon (1932 - 2017) runokokoelma ilmestyi 1960-luvun alussa. Voi kuinka erilainen maailma silloin olikaan ja miten merkityksellisiltä hänen runonsa silloin tuntuivat! Valtavan tuotteliaan runoiljan muistoksi 

VENÄJÄN LUONTO

Kuinka hidas sinä olet
        venäläinen luonto!
Vesi virtaa hitaasti
        kuin hunaja.
Venäläinen luonto, profeetallinen
kuinka säälittävä sinun edessäsi minä
        ja minun ikuinen kiireeni.
Et kiireellä
        et hälinällä sinä voita
        vaan mahtavalla hitaudella.
Minä näen lehvikön
        joka siivilöi  valon
pöllön
        joka koko päivän täyteen istuu oksalla,
sen silmiin on salattu minun kohtaloni:
missä lahopuiset merkkivalot loistavat
kuin kaupungin leikkilyhdyt,
kielot seisovat ohuilla jaloilla.
Kun minun aikani tulee
minä en kuole!
venäläinen luonto, ota omaksesi
        venäläinen luonto!