keskiviikko 14. joulukuuta 2022

Kesti 11 vuotta

 ja vaati tämän ihmeellisen lumentulon, että sain suomennettua aikanaan lupaamani runon. Runon on kirjoittanut Robert Frost, ja se on ilmestynyt vuonna 1923. Kirjoitin siitä ensi kertaa tälle sivustolle joulukuussa 2011.


STOPPING BY WOODS IN A SNOWY EVENING 

Whose woods these are I think I know. 
His house is in the village though; 
He will not see me stopping here 
To watch his woods fill up with snow. 

My little horse must think it queer
To stop without a farmhouse near.
Between the woods and frozen lake
The darkest evening of the year.

He gives his harness bells a shake 
To ask if there is some mistake. 
The only other sound's the sweep 
Of easy wind and downy flake. 

The woods are lovely, dark and deep. 
But I have promises to keep, 
And miles to go before I sleep, 
And miles to go before I sleep.


PYSÄHDYS METSÄN REUNASSA LUMISENA ILTANA

Ken nämä metsät omistaa
kylässä nyt hän asustaa,
ei näe, katsomaan kun jään
peittävän lumen metsiään.

Hevonen varmaan kummastuu
kun tänne kulku seisahtuu,
keskelle metsän aution
kun vuoden öistä pimein on. 

Helähtää aisakello sen 
kuin syytä siihen kysyen.
Ja tuuli hiljaa kuiskailee,
untuvat lumen leijailee. 

On metsä tumma, suloinen,
vaan tehnyt olen lupauksen.
Matkaani joudun jatkamaan
ennen kuin pääsen nukkumaan.
Ennen kuin pääsen nukkumaan. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti