lauantai 25. elokuuta 2012

Matkustin

puolen Suomen läpi junalla illan ja yön tullen, ja muistin taas kerran olevani junaihminen. Lentokoneesta näkee vain pilviä ja autosta tien pintaa, mutta junasta näkee koko maiseman avautuvana, levittäytyvänä, vyöryvänä panoraamana. Näin taas kerran muutamia kymmenestä virrasta, latomeren, turkistarhat, kaksivooninkiset talot, ja sitten hämärissä saavuttiin Hämeeseen. Hämeenlinna oli kuin koru lyhtyjen heijastuessa Vanajaveteen pitkinä kultaisina siltoina. Hyvinkäällä oli jo yö.   
Olen elämäni aikana matkustanut paljon junalla. Aikoinani ajattelin kirjoittaa junamatkoista, mutta puhuin sivu suuni, ja eräs wannabe-julkkis omi ideani.
Tässä yksi ensimmäisistä elämäni junarunoista, jota toistelin usein lapsena mielessäni, kun yöjuna kulki kohisten Hangon radalla. Tekijä on minulle tuntematon, samoin runon nimi, ja voi olla, että en muista sanojakaan enää tarkasti:

Kuuluu kaukana metsien takana
yöjunan raskas juoksu.
Villisti lentää huoneitten hämyyn
pimeitten pilvien tuoksu.

Pielusta kastaa polttava kyynel
pienoisen poskipäältä.
Minnekä kiitää kohtalon yöjuna
hämyjen huoneesta täältä?

Ei se kauas kiitänyt, mutta matka on ollut pitkä. Ja mielenkiintoinen. 

Toinen runo tällä kertaa olkoon Aaro Hellaakosken "Hullujen juna" vuodelta 1946. Tämän runon monista kerroksista löytynee jotakin tuttua jokaiselle meille matkalaiselle:

Vaunussa nyökkää päitä
niitä ja näitä
irralla juuristaan,
kaikesta irrallaan.
Päitten lomissa peli:
haitari kurnahteli.

Kolkkavan pyörän päällä
upottu täällä
kukin kirjoineen
sakeaan kuumeeseen,
haitarin haikea ralli
ei pysähdyksiä salli.

Akkunan ohitse jatkaa
vauhkoa matkaa
maisema syksyinen
kiljuvan keltainen,
haitarin hirnahtaissa
vauhtia myötälemaissa.

Vihellä, veturin pilli
luikkaus villi
lävitse huoneen tään,
jossa on kuumetta pään,
särkyvän pullon hely,
haitarin mylvähtely.

Matka kun loppuu, näitä
ei ole päitä
koskaan ollutkaan
irti, ei juurillaan,
ovet on kiinni lyöty,
halvalla haitari myöty.

Vielä on taipale. Matkaa
räikkyen jatkaa
maisema syksyinen
kiljuvan keltainen
haitarin rallittaissa
vauhtia myötälemaissa.