Aistien joulua

Jouluna saa kuunnella joululauluja, katsella ihaillen koristeita, maistella jouluherkkuja, haistella kuusen ja hyasintin tuoksuja ja tunnustella nautiskellen sekä kovia että pehmeitä paketteja. Ja kaikki nämä aistinautinnot oikein luvallisesti.

Myös ensimmäisen joulun saattoi kokea kaikin aistein, kuten seuraava, 1600-luvulta peräisin oleva ranskalainen joululaulu osoittaa:

QUELLE EST CETTE ODEUR AGREABLE

Quelle est cette odeur agréable,
bergers, qui ravit tous nos sens?
S'exhale t'il rien de semblable
au milieu des fleurs du printemps?
Quelle est cette odeur agréable
bergers, qui ravit tous nos sens?

Mais quelle éclatante lumière
Dans la nuit vient frapper nos yeux
L'astre de jour, dans sa carrière,
Futil jamais si radieux!
Mais quelle éclatante lumière
Dans la nuit vient frapper nos yeux.

Voici beaucoup d'autres merveilles!
Grand Dieu! qu'entends-je dans les airs?
Quelles voix! Jamais nos oreilles
N'ont entendu pareils concerts.
Voici beaucoup d'autres merveilles!
Grand Dieu! qu'entends-je dans les airs? 

Ne craignez rein, peuple fidèle
Écoutez l'Ange du Seigneur;
Il vous annonce une merveille
Qui va vous combler de bonheur.
Ne craignez rein, peuple fidèle
Écoutez l'Ange du Seigneur.

A Bethléem, dans une crêche
Il vient de vous naitre-un Sauveur
allons, que rien ne vous empâche
D'adorer votre redémpteur
A Bethléem, dans une crêche,
Il vient de vous naître-un Sauveur.

Dieu tout puissant, gloire éternelle
vous soit rendue jus-qu'aux cieux.
Que la paix soit universelle
que la grace a bonde en tous lieux.
Dieu tout puissant, gloire éternelle
vous soit rendue jus-qu'aux cieux.

Vaikka tämä laulu on suosittu Ranskassa ja myös Amerikassa, en ole kuullut sitä koskaan Suomessa enkä ainakaan suomeksi. Tässä oma käännökseni sen kahdesta ensimmäisestä ja kahdesta viimeisestä säkeistöstä:  

TUO MISTÄ SAAPUU TUOKSU VIENO

Tuo mistä saapuu tuoksu vieno,
mi valtaa aistit paimenten?
Sen henkäys on hienonhieno
kuin kevään kukkakenttien. 
Tuo mistä saapuu tuoksu vieno,
mi valtaa aisit paimenten?

Tuo mistä kirkas valo lähti,
mi yössä silmiin kajastaa?
Ei sädehdi noin aamutähti.
kun taivaalle se kohoaa.
Tuo mistä kirkas valo lähti,
mi yössä silmiin kajastaa?

Tänään on Beetlehemissä
Vapahtajanne syntynyt.
Luo seimen kumartamaan Häntä
rientäkää kiirehtien nyt.
Tänään on Beetlehemissä

Vapahtajanne syntynyt.

Kunnia olkoon korkeudessa
Jumalan Kaikkivaltiaan.
Vallitkoon rauhan maailmassa,
täyttäköön armo kaiken maan.
Kunnia olkoon korkeudessa
Jumalan Kaikkivaltiaan. 

Pyrin täydentämään puuttuvat säkeistöt kunhan kiireet hellittävät.  

Varpunen jouluaamuna

Tämän Sakari Topeliuksen runon, josta on tullut yksi tunnetuimmista joululauluistamme, omistan sille poikansa menettäneelle äidille, jonka itkusta ei ollut tulla loppua, kun hän kuuli tämän laulun ensi kertaa tämän joulun alla. Aluksi alkuperäiset sanat: 

SPARVEN PÅ JULMORGONEN

Nu så föll den vita snö, föll på björk och lindar.
Frusen är den klara sjö, väntar vårens vindar.
Liten sparv, fattig sparv, ätit upp sitt sommararv.
Frusen är den klara sjö, väntar vårens vindar.

Vid den gröna stugans dörr stod en liten flicka:
–Sparvelilla, kom som förr, kom ett korn att picka!
Nu är jul i vart skjul, sparvelilla, grå och ful.
Sparvelilla, kom som förr, kom ett korn att picka!

Sparven flög till flickans fot, flög på glada vingar:
–Gärna tar jag kornet mot, kornet som du bringar.
Gud skall än löna den, som är här de armas vän.
Gärna tar jag kornet mot, kornet som du bringar.

-Jag är icke den du tror, ty ditt öga tåras.
Jag är ju din lilla bror, som dog bort i våras.
När du bjöd glad ditt bröd åt den fattige i nöd,
bjöd du åt din lilla bror, som dog bort i våras.

Melkeinpä koskettavampi on runon suomennos:

VARPUNEN JOULUAAMUNA
 

Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.

Pienen pirtin portailla oli tyttökulta:
tule, varpu, riemulla, ota siemen multa!
Joulu on, koditon varpuseni onneton,
tule tänne riemulla, ota siemen multa!

Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:
kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.
Palkita Jumala tahtoo kerran sinua.
kiitollisna siemenen otan kyllä sulta!

En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta,
olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.

Suomentajaksi mainitaan K. A. Hougberg  

Jo joutuu ilta

Toinen tämän vuoden jouluruno on Sakari Topeliuksen "Det mörknar ute". Sen on suomentanut kirjailija Aino Kallas pseudonyymillä Aino Suonio. Tämä Jean Sibeliuksen säveltämä laulu "Jo joutuu ilta" on yksi lempijoululauluistani.

DET MÖRKNAR UTE 

Det mörknar ute och vindens sus
far över de dunkla dalar;
Natt faller över den armes hus
och rikemans stolta salar.
Var är det ljus, var är det ljus
som oss hugsvalar?

De eviga stjärnor stråla klart
i däldernas dunkel neder.
Av festliga ljus ett underbart,
ett länsande sken sig breder.
Kom snart Guds ljus, kom snart Guds ljus,
som allen oss lyser.

Allt mörker ljusnar för Herren Krist
som kom för att världen lysa.
Guds helga änglar med oljekvist
omskygga dem som frysa.
I kväll skall visst, i kväll skall vår
hydda änglarna hysa.

JO JOUTUU ILTA 

Jo joutuu ilta ja tuuli käy
yli tumman, synkeän salon.
Hämy verhoo majan matalan
ja rikkaan uhkean talon.
Jos tuntea sais
pyhän, lohtua tuovan valon!

Vaan tähdet lempeän hohteen luo
syvyyksiin synkkihin asti,
ja jouluvalkeat loistavat 
joka paikassa kirkkahasti. 
Valo ikuinen, 
tule meille johtajaksi! 

Valon valta voittaa, ja pimeyden
me murramme elomme teillä,
ja majassa halvimmassakin
on sijansa enkeleillä. 
Ja silloin on
myös joulujuhla parhain meillä.

Joulu tulla jollottaa

Larin-Kyöstiä (Kyösti Larsson, 1873-1948) pidetään useinkin kesän ja mittumaarin runoilijana. Mutta osasi hän runoilla joulun tulostakin. Seuraavana joulukauden avajaisiksi Larin-Kyöstin myös lauluna tunnetuksi tullut Lapin joulu. Huomionarvoisia ovat saamen kielestä lainautuneet sanat, kota, pulkka, joikailla, peski, jänkä, komsa.

LAPIN JOULU



Lauloi Lappi lapsellensa
- näin se laulu alkaa:
"Isä ajaa Inarista,
poro polkee jalkaa.

Tuntureilta laaksoihin
ja sieltä alas Ouluun.
Viikko vain on Taneliin,
ja sitten päästään jouluun.

Kysyi lapsi emoltansa:
"Miss' on joulun kota?"
"Siellä, missä leimuavi
pohjanpalon ota."

"Onko siellä valkeet porot
joulun kartanoilla?"
"Siellä kultapulkassa
on lapsen hyvä olla.

Joulu ajaa joikaellen
jäisen meren rantaa,
valkeen karhunpeskin alta
merihelmen antaa."

Lauloi Lappi lapsellensa,
umpukalleen unta,
sudet ulvoi jängillä,
ja kotaan satoi lunta.

Näki lapsi lapsen unta
taivaan tähtösistä,
merihelmen helyistä
ja joulukynttilöistä.

Näki laajan lumikirkon,
näki enkeleitä,
jotka valkein siivin lensi
alas taivaan teitä.

Katse kohos avaruuteen,
pieni käsi liikkui.
Emo lauloi: "Tuuti tuuti."
Hiljaa komsa kiikkui.