lauantai 25. kesäkuuta 2022

Kuka muistaa Juhani Siljon?

Juhani Siljon (1888 - 1918) suppeasta tuotannosta jäi elämään lause "Vastavirtaan nousee lohen suku". Ehti hän muutakin kirjoittaa, muun muassa tämän runon Juhannus.


JUHANNUS

Pehmoinen nurmi ja tuoksu

koivun ja tuomen kukkivan, 

vierellä virran verkas juoksu.


Lempeät, hivelevät

säveleet, värit väikkyvät . . .

Autuas, perhona keijuva kevät! 


Kotisi, kotimaasi,

sieluni, jäi näköpiirin taa.

Turhaan kannoit sa unelmaasi.


Kotimaahas ei kanna

katsees, aikojen pitkäin taa.

- Silmän viipyä, viihtyä anna,


korvas levätä, kuulla

autuus outojen ihmisten,

omaksi onneksesi se luulla!


Perhos-karkelo, tuoksu

ainut pyyntösi olkoon nyt!

Viivytä kaihosi virran juoksu! 


Tämä runo on käännetty unkariksi ja kuuluu näin:


Szentiván-nap 

I.

Puha gyep, illat, itt meg ott

nyír és virágzó zelnice

a folyó mentén csendesen kocog.

 

És kellemes, simogató

dallamok, ragyogó szinek...

Lepkés-vidám tavasz, tündér-manó!

 

Lelked, hazád és otthonod

a láthatáron elmarad.

Álmaidban hiába hordozod.


Nem visz haza tekinteted -

hosszú idő, elmúlt idő!

— virulhatsz, szemed pihentetheted,

 

füled nyugtathatod: csupa

idegen boldogság! ne hidd,

hogy a tiéd, csal hízelgő szava.

 

Lepke-tánc, illat, bóditó!

Egyetlen álmod ez legyen...

Föltartom vágyad, vágtató folyó!

 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti