Huhtikuun runoksi

valitsin tällä kertaa Aaro Hellaakosken "Pieniä ihmeitä" kokoelmasta Huojuvat keulat (1946). Jotenkin se sopii tähän jo menneeseen päivään ja yhteen tiettyyn rinteeseen Hyvinkäänkylässä. Vielä sitä peittää lumi, mutta ihan pian näsiät ja sinivuokot. Ja ihmeitä tapahtuu.

PIENIÄ IHMEITÄ

Jumala ylhäinenkö?
Hymyä nähnyt enkö
metsän reunassa, päivänä huhtikuun?
Syveni utuinen rinne
kun valokartio sinne
häilähti hetkenä pilvisen huhtikuun,

noin, ohimennen, antain
humahtaa metsänrantain:
aavistukselle ovia kyllin on.
Viipyvänikö tunnun
vierellä keveän hunnun,
jonka takana ovia auki on?

Pilviin, puihin ja maahan
tuntoni aukeaahan
noin, ohimennen, pieniin ihmeisiin,
joita ei maksa vaivaa
aatoksillaan kaivaa,
upota vain kuin upotaan ihmeisiin.