Tämäkin kesä

tuli, oli ja meni, ja jäljellä on enää kaksi sateista tuntia. Kuluneen kesän kunniaksi sopinee Kaarlo Sarkian riipaiseva

UNIEN VUOSI

Unet narsissin, kielon
jo tuleentuu.
Sydän, sinulla viel' on
vain kukkien kuu.

Ens omenat puista
yön myrsky jo löi.
Sydän, arpasi muista:
Kukit, et hedelmöi.

Vain kukasta kukkaan
sun on puhjeta työs.
Kevätsääs kukit hukkaan, 
suvipäiväsi myös. 

Kun puut kumartuu sun
ties yllä, kun näät
punamarjoissa ruusun,
hedelmittä sa jäät.

Kevätkuus kukit suotta,
suvi kuluu, on syys.
Elät untesi vuotta,
se on iäisyys.

Kun valmujen viinin
suven helle jo joi,
kukat nous georgiinin,
tulimaljansa soi.

Vie ens yö jo salaa
georgiinit kenties.
Mut kankailla palaa
kanervikkojen lies.

Ja kun nummia peittää
lumen vaippa ja jään,
yö kukkansa heittää
yli lähtijän pään.