Löysin

pitkään, jopa kymmeniä vuosia, etsimäni pääsiäisrunon. Joskus se kosketti nuorta latinistia. Runon on kirjoittanut Hilja Mörsäri (1932 - 2016), ja löysin sen Terttu Tupalan toimittamasta teoksesta Runo puhuu kauneudesta.   

PÄÄSIÄINEN

Ave crux,

ora pro nobis,

nobis, nobis, nobis.

Litanian hyminään

säpsähti nukkuva narcissos,

pääsiäiskukka, narcissos,

pronobistemme kruunu.

Dolorosus yksin

keväisellä tiellä

metsissä, pilvissä, räntäsateessa. 

Ja hauta aukeaa

kaikille meille kerran

spes unica.

Yksin haudalla narcissos

terillään unen valkeus

pääsiäisyönä. 

Pääsiäisenä 2021

 tervehdin teitä V.A. Koskenniemen Pääsiäislaululla:

PÄÄSIÄISLAULU

Viel' oli talven valta

ja tunteet turtuneet,

maan alta, mullan alta,

kun kuulin: kevätveet!

Niin elon ensi merkin

sain jälkeen talven yön

ja aavistuksin herkin

jo liikahdit sa, syön!

Maan voimat maasta halaa

taas valoon auringon,

nyt elo kaikkeen palaa,

mi maasta tullut on,

nyt liikkuu kylmä pinta,

nyt puhuu uumenet.

Niin heräjä jo, rinta,

jo nouskaa kuollehet!

Kun väliin neljän laudan

käyn kerran nukkumaan,

saa kehdoks kevät haudan,

taas synnyn uudestaan!

Oi luonnon kaikkivalta,

kaikk' katoo kuolo, yö,

maan alta, mullan alta

kun kevään harput lyö!