viikon verran vuodesta - nyt.
Marie Underin Sirelite aegu, osa III:
SIRELITE AEGU
Nüüd üle kirsipuude, üle kogu aia
üks hele õitepärg kui pehme valge vill,
ning lillasireleid on küll ja küll,
neist lõhnu hoovab helegmaid kui vaja.
Ah, puu, kõik öied minu üle saja!
Kõik lõhnad mulle, väike rikas lill!
Mu meeled ammu oodand ärevil
nii mõne pika igatsuseaja.
Ei täna elumõtet küsi ma, ei päri:
seks aega küll, seks aega sügisel
ja kurval, kalgil, kainestaval talvel.
Nüüd elu jaoks ma värisedes valvel:
kui kirsipung mus õitsma puhkeb veri,
nüüdõõ ainuvalitsus mu hullul südamel.
Ja tässä Sirpa Hajban suomennos teoksesta Puutarhan syksy:
SIREENIEN AIKAAN III
Nyt yli puiden, puutarhan,
on kukkaseppel, valkovilla lämmin,
ja tuoksu sinisireenini huumaavan
nyt huokuu aistejakin väkevämmin.
Oi puu, sä sada kukkas ylitseni!
Kaikk' tuoksunne te pienet kukat suokaa!
Jo mieli mulla levotonna huokaa,
niin pitkä ollut on mun kaipaukseni.
En tänään kysy elon aattehia:
on niitä varten vielä syksyn aika
ja talvi kylmä, surumielinen.
Nyt elämääni valvon väristen:
kuin nuput, avaa veri kukkasia,
ja hullun sydämeni valtaa taika.
