Oli juhla ja juhannusilta

ja kirjoitan tänne kaksi suomalaisen juhannuksen ikonia, nimittäin runot Oli juhla ja juhannusilta ja Pentin serenadi. Molemmat ovat tunnetumpia Ilmari Hannikaisen säveltäminä lauluina, ja molemmat ovat samasta laulunäytelmästä Talkootanssit vuodelta 1930. Niiden kirjoittaja oli Erkki Kivijärvi (1882-1942), monipuolinen ja mielenkiintoinen kulttuuripersoona ja monilahjakkuus.

Hyvää juhannusta kaikille näiden juhannustakin juhannuksisempien laulujen sanoin:

PENTIN SERENADI

Talot rantojen töyrähillä
talot punaiset, puhtahat,
kylät kirkkojen ympärillä
kylät valoisat, valkeat,
mökit mäkien ahtehissa
mökit pienet ja harmajat
kuin onnensa unelmissa
nekin kaikki jo nukkuvat.

Ja onnensa unelmissa
tytöt uinuvat aitoissaan
mut nurmikon kukkasissa
soi tuulonen lauluaan.
Soi lemmestä suvisen ehtoon
ja kaihosta kesäisen yön,
kunis kuiskaten kuolee lehtoon
mä kun aittasi ovehen lyön.

OLI JUHLA JA JUHANNUSILTA

Oli juhla ja juhannusilta ja koivut ja seppeleet,
soi laulelot rantamilta ja helkähti säveleet.
Oli suvisen riemun raiku ja liekissä kokkopuut,
kävi karkelo, kiiri kaiku, oli naurussa nuorten suut.

Sinä ylinnä karkelossa, tuli silmissä hymysuin,
minä piilossa, pimennossa sulountani uneksuin:
on kammari lehvitetty, kukat pihlajan tuoksun luo,
ja seinät on sivelletty, mies nuorikon taloon tuo!

Maailmanloppuja

Tänä kummallisena vuonna on ennusteltu maailmanloppua tämän tästä. Vaikka uskonkin henkilökohtaisen maailmanloppuni ennättävän ennen mitään muuta, kirjaan tähän kahden runoilijan ajatuksia - heidänkin maailmanloppunsa oli jo.

Ensimmäinen on kirjallisuuden nobelisti T.S. Eliot (1888-1965). Hänen suomennettuja runojaan on ilmestynyt valikoimassa Autio maa. Siihen kuuluvan runoelman The Hollow Men (Ontot miehet) viimeinen osa on legendaarinen:

This is the way the world ends
This is the way the world ends
This is the way the world ends
Not with a bang but a whimper.

Kai Mäkisen suomennos kuuluu seuraavasti:

Tällä tavoin maailma loppuu
tällä tavoin maailma loppuu
tällä tavoin maailma loppuu
ei paukahtaen vaan kitisten.

Toinen runoilijoista on suomalainen Pekka Haukinen (1940-1966), jonka eräs sukupolvi tunsi paremmin Ylioppilaslehden sivuilta nimellä Johnny Walker. Hän syntyi paljon myöhemmin kuin Eliot, mutta sai hänet melkein kiinni ja kuoli vain vuotta myöhemmin. Hän kirjoitti näin, oudon tutusti:

On yö ja kirsikkapuisto nukkuu,
nurmi ja tyhjät talot,
juna ajaa kylän halki, yli sillan,
padolla istuvat naurisvarkaat, puhuvat vähän.
Jokin asia vain kulkee omaa rataansa,
koski virtaa, yötuuli käy,
jossain kaukana, kenenkään huomaamatta,
hiljaa luhistuu maailma.