Tänä kummallisena vuonna on ennusteltu maailmanloppua tämän tästä. Vaikka uskonkin henkilökohtaisen maailmanloppuni ennättävän ennen mitään muuta, kirjaan tähän kahden runoilijan ajatuksia - heidänkin maailmanloppunsa oli jo.
Ensimmäinen on kirjallisuuden nobelisti T.S. Eliot (1888-1965). Hänen suomennettuja runojaan on ilmestynyt valikoimassa Autio maa. Siihen kuuluvan runoelman The Hollow Men (Ontot miehet) viimeinen osa on legendaarinen:
This is the way the world ends
This is the way the world ends
This is the way the world ends
Not with a bang but a whimper.
Kai Mäkisen suomennos kuuluu seuraavasti:
Tällä tavoin maailma loppuu
tällä tavoin maailma loppuu
tällä tavoin maailma loppuu
ei paukahtaen vaan kitisten.
Toinen runoilijoista on suomalainen Pekka Haukinen (1940-1966), jonka eräs sukupolvi tunsi paremmin Ylioppilaslehden sivuilta nimellä Johnny Walker. Hän syntyi paljon myöhemmin kuin Eliot, mutta sai hänet melkein kiinni ja kuoli vain vuotta myöhemmin. Hän kirjoitti näin, oudon tutusti:
On yö ja kirsikkapuisto nukkuu,
nurmi ja tyhjät talot,
juna ajaa kylän halki, yli sillan,
padolla istuvat naurisvarkaat, puhuvat vähän.
Jokin asia vain kulkee omaa rataansa,
koski virtaa, yötuuli käy,
jossain kaukana, kenenkään huomaamatta,
hiljaa luhistuu maailma.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti