Päivänkakkarapeltoni

alkaa tuleentua, ja kissankellotaivas avautuu. Pihalla höyryää yrttien tuoksu, kun mataratkin liittyivät joukkoon.

Kaarlo Sarkia kirjoitti näin 1920-luvun lopulla:

NOTTURNO

Suviyö... Valo pilven alta
hopeainen putoaa.
Jokiniityltä kukkivalta
soi niittokoneen surinaa.

Tuvan portailla nuori renki
yhä soittaa hanuriaan.
Läpi yön käy yrttien henki
ja tuoksuva, lämmin huo'unta maan.

Peli taukoo. Hetkeen moneen
ei hiisku tuulikaan.
Vain kuuluu, kun niitokoneen
terä viiltää kasteiseen apilaan...

Peltotöitä tehtiin mielellään öiseen aikaan, kun ei ollut yhtä kuuma kuin päivällä, ja torppariaikaan ei omien töiden tekemiseen muuta aikaa ollutkaan. Siitä tulee sanonta, että kuu on torpparin aurinko. Myös isoisäni Artturi kaatoi heinää yöllä. Äitini on kertonut, että hän pikkutyttöni kuuli isänsä laulavan kesäyössä: "Laulu se on ollut minun iltojeni ilo, ilo ihana kuin unennäkö yöni. - - Laulaissa mun elämäni nuorteena notkuu kuin kesäheinä vainioilla. Sillä on rinnalla riemun viitta ja hauskan huntu hartioilla."