sunnuntai 21. elokuuta 2011

Viimeiset kesäillat

ovat jälleen käsillä, ja ne ovatkin uskomattoman kauniita. Tässä muutama niiden mieleen tuoma runo. Runon Sydänmaan lammella on kirjoittanut Ilmari Calamnius, vuodesta 1906 Ilmari Kianto, ja se on hänen ensimmäinen runonsa. Runo ilmestyi v. 1897 kokoelmassa Soutajan lauluja:

SYDÄNMAAN LAMMELLA

Yöhyt ol' lempeä:
Pilvessä taivas,
Luonnossa tyyneys,
Rauhassa maa –
Ja hiljaisna uinui notkossa korven
Äänetön lampeni tuo. –

Silloin mun silmään'
Kyynele nousi,
Yön hämärissä
Itkin kuin laps –
Ja hiljaisna uinui notkossa korven
Äänetön lampeni tuo. –

Miksikä itkin?
En minä tiennyt.
Itkuni äänt' ei
Kuullunna ken –
Ja hiljaisna uinui notkossa korven
Äänetön lampeni tuo. –

Ilmari Kiannon lähipiiristä minulla on yksi henkilökohtainen muisto. Vietin aikoinaan yhden kesäyön Lapissa hänen tyttärensä vieraana. Kiantajärvi, jonka saaressa Kiannon Turjanlinna sijaitsi, on minulle tuttu, mutta Sydänmaan lampea eli Mustalampea en ainakaan tiedä nähneeni.

Toinen mieleeni tuleva runo on Aaro Hellaakosken Kesäyö kokoelmasta Huojuvat keulat (1946).

KESÄYÖ

Kentillä kasteisilla
hämärä käy yli maan.
Valkea niittyvilla
vielä on valveillaan

katsoen kummissansa
kuinka rukoukseen
kaikki kukkien kansa
kumartui hiljaiseen.

Kuusen latvasta ääni
pienoisen huilun soi.
Minäkin kumarran pääni.
Minunkin sisällä soi.

Sekä Sydänmaan lammella että Kesäyö on sävelletty, ja käsittääkseni ne ovat paljon tunnetumpia yksinlauluina kuin konsanaan runoina.

Kolmas ja viimeinen näistä viimeisten kesäöiden runoista on Katri Valan (1901-1944) Syyskesän juhla kokoelmasta Paluu (1934). Uskon, että Katri Valan suurelta osin unhoon jääneellä runoudella olisi annettavaa nykypäivänkin ihmiselle.

SYYSKESÄN JUHLA

Yöt ovat pimeät ja raskaat.
Hedelmät varisevat, varisevat.
Kuuletko kumahdukset puutarhassa?
Maa soi kuin valtainen rumpu,
hiljaa soi luumunsinisessä yössä.

Hedelmissä palavat kesäpäivät,
omenain kuullossa vaaleat yöt!
Punaiset tomaatit laulavat;
on lihamme aurinko!
Hedelmäin juhla, kypsymisen huume.
Elovalkeat loimuavat.

Kuuletko kumahdukset puutarhassa?
Maa värisee kuin väkevä rumpu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti