tiistai 31. joulukuuta 2013

Sylvesterinpäivänä

tänä vuonna nurmikko vihertää ja kadut ovat sulat ja kuivat. Tämä vuosi loppuu näin. 

Aluksi William Cullen Bryantin (1794-1878) runo "A Song for New Year's Eve". Bryant oli amerikkalainen runoilija, meillä huonosti tunnettu, ja kotoisin Massachusettsin osavaltiosta kuten niin monet muutkin runoilijat.  

A SONG FOR NEW YEAR'S EVE

Stay yet, my friends, a moment stay -  
          Stay till the good old year,
So long companion of our way,
          Shakes hands and leaves us here. 
               Oh stay, oh stay,
One little hour, and then away. 

The year, whose hopes were high and strong,
          Has now no hopes to wake;
Yet one hour more of jest and song 
          For his familiar sake.
                Oh stay, oh stay,
One mirthful hour, and then away.

The kindly year, his liberal hands
          Have lavished all his store.
And shall we turn from where he stands,
          Because he gives no more? 
                Oh stay, oh stay,
One grateful hour, and then away.

Days brightly came and calmly went,
          While yet he was our quest;
How cheerfully the week was spent!
          How sweet the seventh day's rest!
                Oh stay, oh stay,
One golden hour, and then away.

Dear friends were with us, some who sleep
          Beneath the coffin-lid;
What pleasant memories we keep
         Of all they said and did!
                Oh stay, oh stay,
One tender hour, and then away.

Even while we sing, he smiles his last,
          And leaves our sphere behind.
The good old year is with the past;
          Oh, be the new as kind! 
                 Oh stay, oh stay,
One parting strain, and then away.

Toisena Kaarlo Sarkian hieman toisensävyisiä mutta varmasti yhtä tosia mietteitä uudenvuodenyönä:

UUDENVUODENYÖNÄ

Ajanvaihdantatyössä,
ajastaika uusi,
älä oveeni lyö sä.
En kolkutteluusi
minä herää yössä.

Ajan osoitin kääntyy,
en kulje sen mukaan.
miten vuoteni sääntyy,
sitä tiedä ei kukaan,
mihin jalkani nääntyy.

Oman aikani myötä
minä matkaan lähden.
Jo näyttää yötä
säde kohtalon tähden.
Sydän, kupees vyötä!

Elon vihreät polut
sua vietteli kerta.
Ohi niiden jo solut,
päin aavaa merta
joen pyörteissä jolut.

Käsi ihmisen siellä
ei voi sua auttaa.
Meri saa sinut niellä,
ei venhettä, lauttaa.
Nyt oot menotiellä.

Et tunne sa majaa,
et lämmintä liettä.
Sua kohtalos ajaa
tienviitoitta, tiettä.
Ratas kohtaa rajaa

ajanjakson ei uuden,
yli vuosien kulkee.
Meri ajattomuuden
jo sun puoliksi sulkee,
syli rajattomuuden.

Myös mulle se hohti,
elon punainen viini.
Käden kurkoitin kohti,
mut siemauksiini
joku myrkkyä johti.

Lie arpa se parhain
kuvat pettävät heittää
elon kauniiden harhain.
Elonvirtani peittää
meri liianko varhain?

Minä kääntää tahdoin
ajan hiekkakellot.
Mitä tehdä mä mahdoin?
Ajattomuuden vahdoin,
meri, vastaani vellot.

Kuka vuoden uuden
vois minulle antaa?
Kuka vois minut kantaa
merest' ajattomuuden
päin elämän rantaa? 



A Song for New Year's Eve

  by William Cullen Bryant
Stay yet, my friends, a moment stay— 
     Stay till the good old year, 
So long companion of our way, 
     Shakes hands, and leaves us here. 
          Oh stay, oh stay, 
One little hour, and then away.

The year, whose hopes were high and strong, 
     Has now no hopes to wake; 
Yet one hour more of jest and song 
     For his familiar sake. 
          Oh stay, oh stay, 
One mirthful hour, and then away.  

The kindly year, his liberal hands 
     Have lavished all his store. 
And shall we turn from where he stands, 
     Because he gives no more? 
          Oh stay, oh stay, 
One grateful hour, and then away.  

Days brightly came and calmly went, 
     While yet he was our guest; 
How cheerfully the week was spent! 
     How sweet the seventh day's rest! 
          Oh stay, oh stay, 
One golden hour, and then away.  

Dear friends were with us, some who sleep 
     Beneath the coffin-lid: 
What pleasant memories we keep 
     Of all they said and did! 
          Oh stay, oh stay, 
One tender hour, and then away.  

Even while we sing, he smiles his last, 
     And leaves our sphere behind. 
The good old year is with the past; 
     Oh be the new as kind! 
          Oh stay, oh stay, 
One parting strain, and then away.
- See more at: http://www.poets.org/viewmedia.php/prmMID/19330#sthash.gpmXHOv4.dpuf

A Song for New Year's Eve

  by William Cullen Bryant
Stay yet, my friends, a moment stay— 
     Stay till the good old year, 
So long companion of our way, 
     Shakes hands, and leaves us here. 
          Oh stay, oh stay, 
One little hour, and then away.

The year, whose hopes were high and strong, 
     Has now no hopes to wake; 
Yet one hour more of jest and song 
     For his familiar sake. 
          Oh stay, oh stay, 
One mirthful hour, and then away.  

The kindly year, his liberal hands 
     Have lavished all his store. 
And shall we turn from where he stands, 
     Because he gives no more? 
          Oh stay, oh stay, 
One grateful hour, and then away.  

Days brightly came and calmly went, 
     While yet he was our guest; 
How cheerfully the week was spent! 
     How sweet the seventh day's rest! 
          Oh stay, oh stay, 
One golden hour, and then away.  

Dear friends were with us, some who sleep 
     Beneath the coffin-lid: 
What pleasant memories we keep 
     Of all they said and did! 
          Oh stay, oh stay, 
One tender hour, and then away.  

Even while we sing, he smiles his last, 
     And leaves our sphere behind. 
The good old year is with the past; 
     Oh be the new as kind! 
          Oh stay, oh stay, 
One parting strain, and then away.
- See more at: http://www.poets.org/viewmedia.php/prmMID/19330#sthash.gpmXHOv4.dpuf

lauantai 7. joulukuuta 2013

Itsenäisyyspäivä meni jo

juhlineen Tampereella ja mauttomine ylilyönteineen, mutta itsenäisyys on aina ajankohtainen ja upea asia -  kuten suomalainen maisemakin. Tässä Bertolt Brechtin ihanteellinen maisema heinäkuulta 1940:


FINNISCHE LANDSCHAFT


Fischreiche Wässer! Schönbaumige Wälder!
Birken- und Beerenduft!
Vieltoniger Wind, durchschaukelnd eine Luft
So mild, als stünden jene eisernen Milchbehälter
Die dort vom weißen Gute rollen, offen!
Geruch und Ton und Bild und Sinn verschwimmt.
Der Flüchtling sitzt im Erlengrund und nimmt
Sein schwieriges Handwerk wieder auf: das Hoffen.
 
Er achtet gut der schöngehäuften Ähre
Und starker Kreatur, die sich zum Wasser neigt
Doch derer auch, die Korn und Milch nicht nährt.
Er fragt die Fähre, die mit Stämmen fährt:
Ist dies das Holz, ohn das kein Holzbein wäre?
Und sieht ein Volk, das in zwei Sprachen schweigt.
 
Ja tässä Arvo Turtiaisen suomennos:
 
SUOMALAINEN MAISEMA
 
Kalaiset vedet! Metsien kauniit puut!
Koivun ja marjojen tuoksu! 
Illassa soivien tuulten lempeän lauha juoksu,
niin kuin henkisi maitotonkkien suut
valkean kartanon tiellä avoinna kärryissään! 
Tuoksujen, sävelten, kuvien leikki toisiinsa yhtyy,
vanhaan työhönsä: toivoon, maanpakolainen jälleen ryhtyy,
istuen leppien juurella mietteissään.
 
Viljan huomaa hän huojuvan tähkäpäällä,
uljaan karjan näkee rannalla niityllään,
kaiken myös mikä viljatta, maidotta hengissä pysyy;
tukkilautalta virralla lipuvalta hän kysyy:
sinunko vuoksesi puu, puujalat niin monella täällä?
Vaikenee kansa kahdella kielellään. 
 

maanantai 2. joulukuuta 2013

Adventtiaikaa

juhlistakoon 4. joulukuuta 1875 Prahassa syntyneen Rainer Maria Rilken runo "Advent".

ADVENT

Es treibt der Wind im Winterwalde
die Flockenherde wie ein Hirt
und manche Tanne ahnt, wie balde
sie fromm und lichterheilig wird,
und lauscht hinaus. Den weißen Wegen
streckt sie die Zweige hin, bereit
und wehrt dem Wind und wächst entgegen
der einen Nacht der Herrlichkeit.


Moni kuusi päätyy taas tänäkin jouluna juhlituksi joulupuuksi ja loppiaisena lähes ongelmajätteeksi.  Miksi tuosta runosta tulee mieleen Topeliuksen satu "Koivun suuret tuumat hiirenkorva-ajalla"?