FINNISCHE LANDSCHAFT
Fischreiche Wässer! Schönbaumige Wälder!
Birken- und Beerenduft!
Vieltoniger Wind, durchschaukelnd eine Luft
So mild, als stünden jene eisernen Milchbehälter
Die dort vom weißen Gute rollen, offen!
Geruch und Ton und Bild und Sinn verschwimmt.
Der Flüchtling sitzt im Erlengrund und nimmt
Sein schwieriges Handwerk wieder auf: das Hoffen.
Er achtet gut der schöngehäuften Ähre
Und starker Kreatur, die sich zum Wasser neigt
Doch derer auch, die Korn und Milch nicht nährt.
Er fragt die Fähre, die mit Stämmen fährt:
Ist dies das Holz, ohn das kein Holzbein wäre?
Und sieht ein Volk, das in zwei Sprachen schweigt.
Ja tässä Arvo Turtiaisen suomennos:
SUOMALAINEN MAISEMA
Kalaiset vedet! Metsien kauniit puut!
Koivun ja marjojen tuoksu!
Illassa soivien tuulten lempeän lauha juoksu,
niin kuin henkisi maitotonkkien suut
valkean kartanon tiellä avoinna kärryissään!
Tuoksujen, sävelten, kuvien leikki toisiinsa yhtyy,
vanhaan työhönsä: toivoon, maanpakolainen jälleen ryhtyy,
istuen leppien juurella mietteissään.
Viljan huomaa hän huojuvan tähkäpäällä,
uljaan karjan näkee rannalla niityllään,
kaiken myös mikä viljatta, maidotta hengissä pysyy;
tukkilautalta virralla lipuvalta hän kysyy:
sinunko vuoksesi puu, puujalat niin monella täällä?
Vaikenee kansa kahdella kielellään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti