syksyn lähestyessä niille, jotka olivat ennen lapsia ja minulle usein vieläkin, ja luen Aale Tynniä:
KUDIN
Raudalta välkkyvät
silmiini kaikki neljä ilmansuuntaa,
aseissa neljä rintamaa.
Ja puikko liikkuu
toisesta toiseen, luoden silmukoita,
vähäinen torni kohoaa.
Käteeni jalkasi on mahtunut,
ja joka päivä nyt se loittonee
pidennein askelin.
Sirius nousee, koira haukahtaa.
Levoton mieli, kädet levottomat.
Havahdun:
maailman äärillä me vartioimme
ja puikko liikkuu
toisesta toiseen, luoden silmukoita,
vähäinen torni kohoaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti