Ehdokasnumeroni

lähestyvissä kuntavaaleissa on 43. Tänä vuonna näyttää olevan tapana kertoa mielleyhtymistä, joita ehdokasnumero herättää. Omastani tulee mieleen englantilaisen runoilijan Elizabeth Barrett Browningin (1806 - 1861) kuuluisa sonetti 43 kokoelmasta Sonnets from the Portuguese. Mainittakoon, että runoilija itse olisi antanut kokoelmalle nimeksi Sonnets from the Bosnian, mutta hänen miehensä sai hänet muuttamaan mieltään.    

Number 43

How do I love thee? Let me count the ways.

I love thee to the depth and breadth and height

My soul can reach, when feeling out of sight

For the ends of Being and ideal Grace.

I love thee to the level of everyday's

Most quiet need, by sun and candlelight.

I love thee freely, as men strive for Right;

I love thee purely, as they turn from Praise.

I love thee with the passion put to use

In my old griefs, and with my childhood's faith.

I love thee with a love I seemed to lose

With my lost saints,—I love thee with the breath,

Smiles, tears, of all my life!—and, if God choose,

I shall but love thee better after death.

 

Barrett Browningin tuotantoa ei juurikaan ole suomennettu. Tästä nimenomaisesta runosta luin "epävirallisen" suomennoksen jo varhain nuoruudessani, ja muistan vieläkin sen pari viimeistä säettä: "hymyillä, kyynelillä elämäni. Enemmän, jos suo Herra, kuoltuani."