Matti Rossi suomensi perulaisen Cesar Vallejon (1892 - 1938) tuotantoa, muun muassa runon "Verano" (kesä). Suomennos on julkaistu teoksessa Musta kivi valkoisen päällä (1975). Tämä nuoruuteni kirja tuli puheeksi aiemmin tänä vuonna tänne muuttaneen perulaisen kanssa, joka ilahtui suuresti löytäessään Vallejon tuotantoa suomeksi suomalaisesta kunnankirjastosta.
VERANO
Verano, ya me voy. Y me dan pena
las manitas sumisas de tus tardes.
Llegas devotamente; llegas viejo;
y ya no encontrarás en mi alma a nadie.
Verano! Y pasarás por mis balcones
con gran rosario de amatistas y oros,
como un obispo triste que llegara
de lejos a buscar y bendecir
los rotos aros de unos muertos novios.
Verano, ya me voy. Allá, en setiembre
tengo una rosa que te encargo mucho;
la regarás de agua bendita todos
los días de pecado y de sepulcro.
Si a fuerza de llorar el mausoleo,
con luz de fe su mármol aletea,
levanta en alto tu responso, y pide
a Dios que siga para siempre muerta.
Todo ha de ser ya tarde;
y tú no encontrarás en mi alma a nadie.
Ya no llores, Verano! En aquel surco
muere una rosa que renace mucho...
Tässä osittainen suomennos:
KESÄ
...
Kesä! Sinä kuljet parvekkeeni ali
hypistellen isoa rukousnauhaa, sen ametisteja
ja kultaa,
kuin murheellinen piispa joka saapuu kaukaa
tuomaan siunausta kuolleen kihlaparin
särkyneille sormuksille.
Kesä, minä lähden nyt. Siellä kaukana, syyskuussa,
minulla on ruusu, jota suosittelen lämpimästi;
kastelisit sitä siunatulla vedellä
niinä päivinä kun tehdään syntiä
ja vainajia pannaan maahan.
...
Älä itke, kesä! Siellä kaukaisessa viilloksessa
kuolee ruusu joka syntyy innokkaasti uudestaan ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti