Erään nuoren miehen muistolle

omistan tämän Sergei Jeseninin (1895-1925), kolmikymppisenä kuolleen venäläisen runoilijan runon, jonka hän kirjoitti omalla verellään ennen  itsemurhaansa:

До свиданья, друг мой, до свиданья.

До свиданья, друг мой, до свиданья.
Милый мой, ты у меня в груди.
Предназначенное расставанье
Обещает встречу впереди.

До свиданья, друг мой, без руки, без слова,
Не грусти и не печаль бровей,-
В этой жизни умирать не ново,
Но и жить, конечно, не новей.


Pentti Saaritsan suomennos tästä runosta on ilmestynyt teoksissa Tässä taivas, tässä maa (toim. Anna-Leena Härkönen, 1987) ja suomennettujen Jeseninin runojen kokoelmassa Tarkoin valitut runot (2009). 

NÄKEMIIN, YSTÄVÄNI, NÄKEMIIN

Näkemiin, ystäväni, näkemiin.
Sydämensyrjimmäinen olet minulle.
Ero joka ennalta jo arvattiin
lupailee että vielä tapaamme.

Näkemiin kättä paiskaamatta,  sanoitta,
äläkä sure, turha tuskitella mokomaa - 
ei tässä elämässä ole uutta kuolla
eikä elää, tietenkään, sen uudempaa.