Muistelen

Juha Vakkuria, joka kirjoitti näin. Ja lähti.


Älä juo lasia tyhjäksi,
herää ennen kuin unesi päättyy,
lähde ennen rakkautesi loppua,
jätä kirja kesken,
lopeta miettiminen ennen kuin ajatus on valmis,
maksa kerjäläiselle
ennen kuin hän ojentaa kätensä,
älä näe tekojen ja puheiden ristiriitaa,
pyydä anteeksi ennen pahaa tekoasi 
ja jätä teko tekemättä.
Älä tee mitään,
ei sinulta tekoja odoteta,
katso ja pysähdy
ja katso uudelleen,
ja pysähdy, paina puuta, veli, sisar,
ja ajattele, että kohta sinua ei ole.
Aallot iskevät tähän samaan paikkaan,
iskevät, iskevät,
iskevät, iskevät,
kun sinua sinua ei ole.

(Juha Vakkuri, Kaikki kesken, kaikki hyvin.)