Mahdottomuuden huoneissa

Runouden kääntäjä ja runoilija Leevi Lehto kuoli juhannuksena. Häneltä olen oppinut, että runouden kääntäminen on mahdonta ja juuri siksi välttämätöntä (Varjot korvissamme, 2005). 

Muistokseen yksi hänen suomentamistaan E.E. Cummingsin runoista:


(52)

kuka olt, pieni minä

(viisi-, kuusivuotias)
jostain korkeasta ylä-

kerran ikkunasta: marras-

 
kuisen iltaruskon kultaan


tähyät (ja tunnet: päivän
jos yöksi muututtava on

näin soisinkin sen käyvän) 


who are you little i

(five or six years old)
peering from some high 

window; at the gold

November sunset 


(and feeling that if day 
has to become night 

this is a beautiful way).