Runouden kääntäjä ja runoilija Leevi Lehto kuoli juhannuksena. Häneltä olen oppinut, että runouden kääntäminen on mahdonta ja juuri siksi välttämätöntä (Varjot korvissamme, 2005).
Muistokseen yksi hänen suomentamistaan E.E. Cummingsin runoista:
(52)
kuka olt, pieni minä
(viisi-, kuusivuotias)
jostain korkeasta ylä-
kerran ikkunasta: marras-
kuisen iltaruskon kultaan
tähyät (ja tunnet: päivän
jos yöksi muututtava on
näin soisinkin sen käyvän)
who are you little i
(five or six years old)
peering from some high
window; at the gold
November sunset
(and feeling that if day
has to become night
this is a beautiful way).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti