runoilijoiden seuraan liittyi eilen Aila Meriluoto, ikuinen runotyttö vastoin tahtoaan. Käteeni etsiytyi runokokoelma Sairas tyttö tanssii vuodelta 1952, ja sieltä runo "Menevä".
MENEVÄ
Ei, älä tahdo estää,
suo minun tänään mennä.
On turhaa rajuutes tää,
jo mykkyyteni kestää.
Suo minun hiljaa mennä
pihoilta suojatuilta
ja älä kysy miksi.
Pimeneviltä puilta
tai vierineiltä kuilta
en enää kysy: miksi?,
ei ole: minkä tähden?
Ja kääntymättä kuljen,
en kuullen enkä nähden,
vain tajuten: nyt lähden,
nyt kuljen, kuljen, kuljen ...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti