Nobelistirunoilijatar

on tästä päivästä lukien amerikkalainen Louise Glück (1943 - ). Iloiseksi yllätykseni huomasin, että meillä on yhteisiä suosikkirunoilijoita: T.S. Eliot, John Keats ja Emily Dickinson.

Glückin tuotantoa ei ole juurikaan suomennettu. Niinpä tohdin yrittää amatöörin rohkeudella. Käännettäväksi valikoitui kuin itsestään "The Night Migrations" 

THE NIGHT MIGRATIONS

This is the moment when you see again
the red berries of the mountain ash

and in the dark sky
the birds' night migrations.

It grieves me to think
the dead won't see them -
these things we depend on,
they disappear.

What will the soul do for solace then?
I tell myself maybe it won't need
these pleasures anymore;
maybe just not being is simply enough,
hard as that is to think. 

YÖMUUTOT

On taas se hetki, jolloin näen
punaiset marjat vuoripihlajassa
ja pimeällä taivaalla
lintujen öiset muutot.

Surettaa ajatellakin,
etteivät kuolleet saata niitä nähdä.
Se, mistä haemme me turvaa,
jää heiltä näkemättä. 

Vaan miten lohduttautuu sielu sitten?
Ehkäpä se ei enää tarvitsekaan 
iloja näitä.
Ehkäpä olematta oleminen riittää, 
vaikka on vaikeata kuvitella.