Toivo on pieni lintunen

Tutustuin Emily Dickinsonin runoon "Hope" jo nuorena. Se on kirjoitettu vuonna 1861, ja sen on kestänyt aikaa ja muuttunut jo kauan sitten klassikoksi. Se on sävelletty myös lauluksi. Siitä on olemassa Aale Tynnin loistava suomennos. Olen nähnyt toisenkin, aivan uuden suomennoksen. Viime aikoina runo on ehkä avautunut minulle uudella tavalla, ja olen tehnyt minäkin siitä suomennoksen. 

Tässä alkuperäinen "Hope".

HOPE

"Hope” is the thing with feathers -

That perches in the soul -

And sings the tune without the words -

And never stops - at all -

And sweetest - in the Gale - is heard -

And sore must be the storm -

That could abash the little Bird

That kept so many warm -

I’ve heard it in the chillest land -

And on the strangest Sea -

Yet - never - in Extremity,

It asked a crumb - of me.  

Ja tässä Aale Tynnin suomennos:

TOIVO ON HÖYHENPUKUINEN

Toivo on höyhenpukuinen

ja sielun-oksallaan

sanattomasti laulaa vain,

ei lakkaa milloinkaan.

Soi kaunein laulu myrskyssä;

saa tuima olla sää,

jos sitä säikkyy lintunen,

joka monia lämmittää.

Sen kuulin maissa kylmissä,

merillä oudoilla;

ei hätäänsäkään pyytänyt

se koskaan murusta.

Ja tässä vielä omani, hiukan yön yli muuttuneena:

TOIVO ON PIENI LINTUNEN

Toivo on pieni lintunen,

sielu sen laulupuu,

ja lakkaamatta laulu sen

sanaton kantautuu.

Tuulessakin liverrys soi,

synkinkään myrskysää 

hiljentää lintua ei voi,

se montaa lämmittää.

Sen kuulin maassa ikijään,

merillä oudoilla.

Ei pyydä se hädässäänkään

minusta murusta.