Suomen kielen

päivää vietetään huomenna.
Ihmeen vähän suomalaiset runoilijat ovat runoilleet suomen kielestä. Vai onko työkalusta tapanakaan runoilla?

Pentti Saarikoski on sanonut:
"Suomen kieli
on minulle ikkuna ja talo
minä asun tässä kielessä.
Se on minun ihoni."

Ja kun Kaarlo Sarkialle pahoiteltiin sitä, että hänen kaltaisensa mestari kirjoittaa niin tuntemattomalla kielellä kuin suomi, hän totesi, että suomeksi kirjoittaminen on hänen elämänsä suurin onni.


Seuraavana muutama vanhempi runo suomen kielestä. Ensimmäisen, Suomen valta, on kirjoittanut A.Oksanen eli August Ahlqvist (7.8.1826 - 20.11.1889), suomen kielen professori ja ankara puutarhuri sekä Aleksis Kiven lyttyyn lyöjä.

SUOMEN VALTA

Nouse, riennä Suomen kieli,
korkealle kaikumaan!
Suomen kieli, Suomen mieli,
niiss' on suoja Suomenmaan;
yksi mieli, yksi kieli,
Väinön kansan soinnuttaa.
Nouse, riennä, Suomen kieli,
korkealle kaikumaan!

Suomalaisen kuokka, aura,
kyntäneet on Suomenmaan;
kasvoi vehnä taikka kaura,
maa on meidän perkaamaa.
Kelläs täss' ois äänen vuoro
meidän maata johdattaa?
Nouse siis, sä Suomen kieli,
korkealle kaikumaan!

Suomalainen yksin kesti
ruton, näljän aikana,
yksin miekallansa esti
vihoillisen maastansa;
suomalain' siis yksin käyköön
käsin ohjiin onnensa.
Nouse, nouse, Suomen kieli,
korkealle kaikumaan!

Äänisjärvi, Pohjanlahti,
Auranrannat, Vienansuu,
siin' on, suomalainen, mahti,
jok' ei oo kenenkään muun,
sillä maalla sie oot vahti;
älä ääntäs halveksu!
Nouse, riennä, Suomen kieli,
korkealle kaikumaan!

Ja näin kuuluu Paavo Korhosen (1775- 1840)

RUNO SUOMEN KIELESTÄ

Suvaitseeko Suomen kansa,
Salliiko Savon isännät.
Että Suomesta suloinen
Runo tässä lauletahan,
Koska mieli kättä käski,
Käsi kätteli kyneä,
Kynä piirsi puustavia?
Mitäs puustavit puhuivat?
Sitä ne sanoivat silloin,
Kuinka suotta Suomen kieli
Kapaloss’ on kauvan ollut
Lapsen tautisen tavalla!
Niinkuin tuo on nytkin vielä
Sitehissä sitke’issä,
Vaikka on jo vanha kyllä,
Eipä taia tullakkana
Siitä miestä milloinkana,
Joka poikki ponnistaisi,
Katkoisi kapalovyönsä,
Jaksaisi jaloin kävellä
Aikamiehen askelia,
Päästä päähän pitkän pöyän
Isommille istuimille,
Rinnalle rikasten kielten,
Valtakielten kumppaliksi;
Että vielä virkamiehet,
Oikeu’en omat jäsenet
Suomen kieltä kirjoittaisi;
Että tuomiot tulisi,
Esivallan valtakirjat
Kansan kielellä omalla,
Talonpoian tuttavalla.
Kyllähän kynä tekisi
Suomalaisia sanoja,
Kuin on kuultuna puheessa;
Oppineemmatkin osaisi
Suomen suoria sanoja,
Jos sen antaisi asetus,
Eikä estettä olisi
La’in vanhan laitoksista.
Kylläpä me kyntömiehet
Tuolla aikahan tulemme
Keskenämme kelpolailla,
Vaan ei tuta tuomioita,
Välikirjoja vähiä,
Kuittejamme kuitenkana;
Eikä suuta suuremmilta
Suomi saattaisi pilata.
Lintuset livertelevät
Kukin äänellä omalla,
Kielellänsä kerkeästi,
Jonka heille äiti neuvoi,
Oma vanhempi opetti
Pesissänsä pienempinä:
Ei ole sitä etua
Suomen kansalle suvaittu.
Ruotsin kieli on ruvennut,
Joutunut jo ensi alusta
Suomen suureksi isäksi.
Aina sill’ on arvo suuri,
Joll’ on ystävät ylhäiset,
Sukulaiset suuret muutkin;
Sanotaanpa Saksan kielen
Ruotsin heimoa olevan.
Missä on sukua Suomen?
On vähän Virossa vielä
Aivan arvossa samassa,
Ett’ei kouluissa kysytä,
Akatemioiss’ anota.
Mitäs vielä viimeiseksi
Suomen puolesta puhumme?
Jos ne herrat Helsingissä,
Suuren oikeu’en omaiset
Antaisi luvan lujimman,
Että tuomiot tulisi
Kansan kielellä omalla,
Talonpoian tuttavalla;
Sitte sihteerit tekisi
Halaistulla höyhenellä
Samallaisia sanoja
Kuin on suullakin sanottu,
Jopa piispatkin pitäisi
Suomen kieltä suurempana,
Kaikki tuumahan rupeisi,
Kirjoittaisi Suomen kieltä.
Se on suomeksi sanottu
Suomalaisten suosioksi.

Melkoinen on myös V.A. Koskenniemen

SONETTI SUOMEN KIELESTÄ

Kuin tumma humu havahtuvain puiden - niin
oot vielä aamuntuore koko olennolta,
kuin heräjävä honka, kastepisar jolta
viel' on, kuin kyynel, jäänyt havuin neulasiin.

Yö hiipii ääntiöides immyt-unelmiin,
mut kerakkees saa voiman itse auringolta,
kun voiton usko, ylin lahja kohtalolta,
kuin soturit ne pukenut on pantsariin.

Oi isäin suomenkieli, pyhä papitar,
jonk' kaino, kaunis neitsyys vielä peitettynä
on oudon-pitkäin laatusanain laskoksiin:

Petrarca, Dante, Shakespeare, itse Runotar
sun uinuu nuoreen povehesi kätkettynä
ja sanais salaperäisehen musiikkiin!


Onneksi olkoon, suomi! Onneksi on suomi.