Juhannusyönä 2012

kirjoitan tähän Einari Vuorelan (1889-1972) runon

JUHANNUS

On valon juhla, juhannus,
on lehtimajain aika,
on herkimmillään kauneus,
on kirkkaimmillaan ruskotus,
yön varjoo pyhä taika.

Ui vettä parvet venheitten,
käy saariin nuorten saatto.
Soi laulu riemumielinen
ja kokot palaa roihuten.
On mittumaarin aatto.

Koi ajaa kultavaunuissaan
yön äärtä, taivaan rantaa.
Soi laulurastas nummellaan,
ja käki kukkuu kaihojaan,
maan pellot tähkää kantaa.

Ja toisena taas kerran V.A.Koskenniemeä. Runo sopii kuvaamaan tätä hetkeä kello neljä juhannusyönä, kun maisema on jo aivan valoisa mutta täysin hiljainen ja liikkumaton:

KESÄYÖ

Tutut aitat jo kaikki unelmoi,
koko kylä uinailee.
Vain joelta hanurin soitto soi
ja verkkaan loittonee.

Kaikk' elämän äänet on kuolleet pois
yön helmaan lumotun.
Jos mun murheeni muistotkin vaieta vois
ja sydämeni mun!

Kun syreenit taas kerran

portillani kukkivat runsain, raskain tertuin.

Ensimmäinen tämän alkukesän syreeniruno on yli sadan vuoden takaa, V.A.Koskenniemen runokokoelmasta Valkeat kaupungit. Se tulee kuin itsestään mieleen, kun tällaisina aamuina avaan oven ja vastaan lyö väkevä sireenin tuoksu ja linnunlaulu:  

IHME

Tule aamuhun hymyilevään,
tule tuoksuun syreenein!
Ens kukkasista kevään
ens seppelen mä tein.
Kevätlintujen laulussa helää
kaikk' elämän ihanuus.
On sille, ken varjossa elää,
joka suvi ihme uus.

Kuin nuotiossa hiilet
on nousu aamunkoin.
Valaa kirkontornin tiilet
se hehkuvin purppuroin.
Suvi kukkien loiston lupaa
ja kypsät hedelmät.
Taas rakennan toivon tupaa,
unet vanhat heräävät.

Tätä aamua odotin, armain,
yöt monet unettomat,
sadekuurot kun pilvin harmain
ohi kiitäen kulkivat.
Nyt loistavan nään mä sen tuolla
suven suurin toivehin.
Tänä aamuna tahtoisin kuolla
sun syliis, armahin!

Itse en tosin haluaisi tällaisena aamuna kuolla, vaan elää ainakin vielä tämän kesän alusta loppuun. Ja mieluiten vielä monta muutakin.

Ja sitten tulee ilta. Kaarlo Sarkian kanssa:

ILTA

Näen illassa kukkivan sireenien.
Hyvin kaukaa soittoa soi.
Olen sairas ja niin kovin onnellinen -
sitä tuskin käsittää voi.

Yön ilma sisään kasteinen
käy silmästä ikkunan.
Hänen nimensä tuoksussa tulvii sen -
minä häntä rakastan.