Helmikuinen hämärä

Vielä on vähän matkaa helmikuuta jäljellä.
Matkaseuraksi amerikkalainen runoilija Sara Teasdale  (1884 - 1933) ja hänen runonsa February Twilight.

FEBRUARY TWILIGHT

 I stood beside a hill
Smooth with new-laid snow,
A single star looked out
From the cold evening glow.
There was no other creature
That saw what I could see -
I stood and watched the evening star
As long as it watched me.



En usko, että yhtäkään Sara Teasdalen runoa on suomennettu. Mutta silti:

Seisoin rinteessä mäen ...

Ja täällä maapallon toisella puolella iltatähti katseli minuakin.

Maaäidin lapset

Sain tänään pitkän etsimisen jälkeen ja onnenpotkujen seurauksena käsiini lasten satukirjan Maaäidin lapset. Viimeksi kirja oli ulottuvillani kun olin kaksivuotias, ja äiti luki sitä ääneen. Kirjan teksti on runomuotoista, ja sen on kirjoittanut Kerttu Mustonen ja kuvittanut Maire Könni. Kerttu Mustonen (1891-1959) muistettaneen paremmin laulujen sanoituksistaan. Hänen kynästään ovat mm. seuraavien laulujen sanat: Sä muistatko metsätien, Tuo suru, jonka sain ja Äänisen aallot.

Tässä otteita Maaäidin lapsista. Osan muistin vielä ulkoa.

Maan alla nukkuu makeata unta
yli kylmän talven kasvikunta.
Siellä kukkasien hennot juuret
sekä hyönteisien parvet suuret
vuoteissansa pienten lasten lailla
uneksivat, huomisesta huolta vailla.
           - - -

"Nyt lapset, herätä on teillä aika.
Jo kangasvuokko turkkis valmiiksi laita
sillä ensiksi on vuoro sulla
maan päälle kukkinesi tulla."
            - - -    

Jo kypsyy puolukat ja nousee sienet,
on pudonneet jo kielon kukat pienet
ja täyteläisnä huojuu tähkäpäät.
Sä aivan ihmeeksesi tuolla näät
kun vaahtera ja koivu kellastuu
ja yhä koleammaks muuttuu illansuu.
           - - - 

Maaäiti yksin valvoo, lyhty kädessänsä
hän kiertää, korjaa heidän peitteitänsä.