Sain tänään pitkän etsimisen jälkeen ja onnenpotkujen seurauksena käsiini lasten satukirjan Maaäidin lapset. Viimeksi kirja oli ulottuvillani kun olin kaksivuotias, ja äiti luki sitä ääneen. Kirjan teksti on runomuotoista, ja sen on kirjoittanut Kerttu Mustonen ja kuvittanut Maire Könni. Kerttu Mustonen (1891-1959) muistettaneen paremmin laulujen sanoituksistaan. Hänen kynästään ovat mm. seuraavien laulujen sanat: Sä muistatko metsätien, Tuo suru, jonka sain ja Äänisen aallot.
Tässä otteita Maaäidin lapsista. Osan muistin vielä ulkoa.
Maan alla nukkuu makeata unta
yli kylmän talven kasvikunta.
Siellä kukkasien hennot juuret
sekä hyönteisien parvet suuret
vuoteissansa pienten lasten lailla
uneksivat, huomisesta huolta vailla.
- - -
"Nyt lapset, herätä on teillä aika.
Jo kangasvuokko turkkis valmiiksi laita
sillä ensiksi on vuoro sulla
maan päälle kukkinesi tulla."
- - -
Jo kypsyy puolukat ja nousee sienet,
on pudonneet jo kielon kukat pienet
ja täyteläisnä huojuu tähkäpäät.
Sä aivan ihmeeksesi tuolla näät
kun vaahtera ja koivu kellastuu
ja yhä koleammaks muuttuu illansuu.
- - -
Maaäiti yksin valvoo, lyhty kädessänsä
hän kiertää, korjaa heidän peitteitänsä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Aivan ihana kirja lapsuuden ajoilta. Siinä oli niin kaunis kuvituskin- Luin sitä lähes joka päivä. Liekö sieltä jäänyt mieleen, että marjastaessa en voinut hylätä mättäälle yhtään marjaa, jos poimin muut, Oli pakko poimia jokainen, ettei yksikään marja tullut surulliseksi. Kuvittelin, että marjoilla on tunteet, kuten ihmisillä. En ole vieläkään vuosikymmenien kuluttua oikein päässyt eroon tästä tunteesta. Maaäidin lapset-kirja on onneksi vielä tallessa.
VastaaPoistaHienoa, että joku muukin lisäkseni muistaa tämän viehättävän kirjan.
VastaaPoista