lauantai 25. toukokuuta 2013

Satakielen laulu

soi jälleen. Se on innoittanut runoilijoita kautta aikojen ties kuinka moneen runoon. Tässä niistä yksi , V. A. Koskenniemen "Satakielen laulu" kokoelmasta Uusia runoja (1924):

SATAKIELEN LAULU

Kaikk' keskustelu kuoli verannalla
kuin jäänyt jokainen ois yksikseen:
yön pimennosta, jossain puiden alla,
soi satakielen laulu pimeyteen.

Kuin soinut ois se yksin hälle, hälle,
niin kukin laulun kuuli mielessään.
He joutui toisistansa etäämmälle,
he tuli likemmäksi itseään. 

Toisentyyppisissä merkeissä kuunteli satakieltä muuan Eric Maschwitz lontoolaisessa puistossa kesällä 1939, vähän ennen kuin maailma repesi ja tästä näyttelijästä ja kynäilijästä sukeutui vastarintaliikkeen aktivisti ja vakooja:

A NIGHTINGALE SANG IN BERKELEY SQUARE


When two lovers meet in Mayfair, so the legends tell,
Songbirds sing; winter turns to spring.
Every winding street in Mayfair falls beneath the spell.
I know such enchantment can be, 'cos it happened one evening to me:

That certain night, the night we met,
There was magic abroad in the air,
There were angels dining at the Ritz,
And a nightingale sang in Berkeley Square.

I may be right, I may be wrong,
But I'm perfectly willing to swear
That when you turned and smiled at me
A nightingale sang in Berkeley Square.

The moon that lingered over London town,
Poor puzzled moon, he wore a frown.
How could he know we two were so in love?
The whole darn world seemed upside down

The streets of town were paved with stars;
It was such a romantic affair.
And, as we kissed and said 'goodnight',
A nightingale sang in Berkeley Square

When dawn came stealing up all gold and blue
To interrupt our rendezvous,
I still remember how you smiled and said,
"Was that a dream or was it true?"

Our homeward step was just as light
As the tap-dancing feet of Astaire
And, like an echo far away,
A nightingale sang in Berkeley Square

I know 'cos I was there,
That night in Berkeley Square. 
 
Lieneekö tuotakaan laulua edes yritetty koskaan suomentaa? Ehkei se ole edes tarpeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti