Vapunpäivä

painuu yöhön. Vappu on niitä harvoja päiviä, jolloin saa kuulla vanhoja työväenlauluja. Yksi niistä, jota ei usein kuule, on "Kaivosmiesten valssi", jonka sanat isoisäni on kirjoittanut vihkoonsa noin sata vuotta sitten. Hän pääsikin muutaman vuoden kuluttua veriruusuja katselemaan. Kaivostoiminta puhuttaa nykyään, mutta kaivostyöläisten työolosuhteet ovat sentään parantuneet huomattavasti noista ajoista, ja kaivattu vapauskin on saavutettu. Näin laulun sanat menevät:

KAIVOSMIESTEN VALSSI

Oi musta, oi musta on maanalainen yö
Kun kello lyö kaksitoista
Kun toverit torkkuen istuskelee
Iki kyyneleet poskillansa 

Oi synkkä, oi synkkä on sydämeni
Oi mistä minä leipäni haen.
Kuin kapitali orjakseen ryöstänyt on
Käs varten ja vereniki

Oi armaani, oi armaani vaalea oi
Miksi valloitit sydämeni
Sinä lepäjät valkealla vuotehella kai
Iki vuori sen peittävi mun.

Oi luoja, oi luoja en kiroa sua
En kiroa kohtaloa mun.
Minä kiroan valtoja tyrannien
Wapaudestani ikävöitsen

Minä ikävöin vapautta ihmiskunnan
Proletaarien sorrettujen
Minä ikävöin taistohon tuimimpahan
Weriruusuja katsomahan

Oi vapaus vapaus vapaus suur
Sun nimes on jumalainen
Jos verelläni sinut vaan ostaa voisin
Ilo mielin sen uhroaisin

Oi armaani armaani vaalea oi
Kun torvet ne kutsuen soi.
Sinä riennätkö haavojaan sitomahaan
Kun ammuttu kannetaan pois.