Koko kesän

etsin tätä runoa, ja nyt syksyn portilla sen löysin. Onneksi löysin.

Runo on Tuomas Anhavan, ja se ilmestyi vuonna 1953 kokoelmassa Runoja.

KESÄÄN

Soutanen kesään tummimpaan:
          alkavat aamut tuulla,
lyhyt vilkkuu aallon liplatus,
          voi pitkin päivää kuulla
kaukaisen käen kukkua.
Vain kurjen kylmä kiljahdus
          läpi ääntää syksyn suulla.

Ja päivään ilta tihuuttaa,
iltaan sataa yö,
merestä nousee hiljaisuus
ylös asti taivaaseen.
Taa sen jää vastarannoin yö,
käen kaukaisuus, suo kurkineen,
syys. Nukkua
saat kuusten suureen suhinaan -
oi laulu aina uus
          yön puulla.

Lisään sen, että kuusikymmentä kesää on mennyt, ja aina on yön puulla ollut uusi laulu.