ja muistoksi annan pyörteen kuljettaa takaisin läpi viidenkymmenen vuoden, ohi kissojen - niitä oli paljon - ja ihmisten - paljon oli niitäkin, mutta useimmat unohtuvat helpommin - , kädessäni Pentti Saarikosken runot 1958-1962 luontevasti kuin sinä yhtenä kesänäkin:
Anna kissan olla.
Come unto these yellow sands.
Meri on kylmä ja heittää
purjehtijan kuolleena rannalle.
Paukuttele leviä pienillä sormilla,
ripusta hameesi pensaaseen.
Afrodite on jumalista julmin,
hänelle on uhrattava kaksi päivää viikossa.
Anna kissan olla,
anna keinun olla.
Älä enää opeta leikkejäsi muille,
älä pidä nukkejasi yhteisinä.
Come unto these yellow sands.
Muistaako tätäkään enää kukaan muu?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti