Näkemiin, Eeva!

Tämän runon on kirjoittanut Mirkka Rekola, ja se ilmestyi vuonna 1954  - tutustuimme silloin - kokoelmassa Vedessä palaa.

UNEEN 

Uneen viimeinkin lipua
vailla ruumiinsa kipua
tunneista loputtomista.

Vaipuisin hiljaa sinne päin,
missä sen pienen vaahteran näin
leikkivän keltaisin lehdin.
Sanoisin: nyt minä ehdin.
Nyt olet tähti,
nyt olen maa.
Tuulessa saatamme koskettaa.


Ehdin vasta nyt. Tänään kävi kultainen tuuli. Illalla taivaalla paloi tähti, ja täysikuu valaisi mustan maan.