Jeesus-lapsen kehtolaulu

on runo, joka huokuu kirjoittajansa Kaarlo Sarkian rauhantahtoa ja pettymystä. Runon kirjoittamisesta on kulunut 75 vuotta, mutta valitettavasti sen sanoma on ajankohtainen yhä tänäkin jouluna. Tämän runon myötä toivotan kaikille joulurauhaa.

JEESUS-LAPSEN KEHTOLAULU

Sain kuulla Jeesus-lapsen kehtolaulun.
Oli adventti-ilta, pienoinen kirkko, Sorrento.
Pyhä sauhu leyhyi niinkuin pilvien lento,
lapskuoro lauloi kuin somat enkelit taulun.
Helis soolon ääni heleän-hauras, hento
kuin kristallisviulu tai kuin timanttikello:
"Nuku pienokainen - dormi, bambinello!"

Näin piltin, sijanaan kultaolkinen soimi,
iäisen kaupungin helmassa, Ara-Cielin
ikivanhassa templissä. Lapset intomielin
rukouksensa kauneimmat hälle kuin ruusut poimi,
runot, kiitoslauseet kaikui laulavin kielin
ylistykseksi lapsen ihmeitätekeväisen,
nuken helmiviittaisen, kultakruunupäisen. 

He lauloivat Jeesus-piltille: "ninna nanna!"
sydämensä puhtaudesta - "tuuti lulla!"
Hän on lausunut: "Lasten suokaa luokseni tulla."
Mitä lahjoja meillä on Jeesuksen seimeen panna?
Ei laulua yhtään hänelle sulla, ei mulla.
Tänä jouluna missä on Jeesuksen kätkyt, missä?
On Jumalan kehto vain puhtaissa sydämissä.

"Senkaltaisten on taivaan valtakunta."
Nuku, Jeesus, lapset tahtovat luoksesi tulla!
Älä herää maailmaan, nuku, tuuti lulla,
sydämissä viattomissa seimen unta -
maan piirissä muualla ei ole sijaa sulla!
Okakruunu on täällä ja häväistysviitta ja risti,
sama keihäs, mi ammoin jo rintasi puhki pisti.

Pilatus tuo yhä maailmassa valtaa pitää,
joka alttiiksi antaa viattoman lihan
ja kätensä pesee: "olen puhdas ihan."
Ja kun vääryydenliitot syytönten verestä itää,
kera Herodeksen hän sopii  vanhan vihan.
Väkivalta vallitsee niin länttä kuin itää.

Älä herää, Jeesus, uinu seimen-untas -
maan päällä ei ole tullut sun valtakuntas.