Aale Tynnin runo "Satu" kokoelmasta Lähde ja matkamies vuodelta 1943:
SATU
Sadun loppua sen en kuule
minä milloinkaan kenties.
Sanat kummalliset ja armaat:
Tuli metsästä pieni mies - .
Puut mustat kumartuivat
hänen jalkainsa askeliin,
kuun valossa varvut uivat -
en tiedä, luulen niin.
Sadun kuutamo kuinka voikaan
näin sydäntä ahdistaa!
Oi, että en loistoa tuota
minä kätteni lomaan saa!
Mitä tekisin sillä? En tiedä.
En mitään - varmasti en.
Sitä katselisin ja syrjään
niin voisin laskea sen.
Ilo loistava vailla vertaa
vai lapsen oikku kenties -
sydän kärsimätönnä kertaa:
tuli metsästä pieni mies - .
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti