Helluntai 2016

tuli ja meni. Ja tuomet kukkivat taas.  Kauneus kaikki mainen.

ELÄMÄN KAUNEUS 

Tämäkin, kuten äskeinen laulu,
on laulu Lindbladin.
Hän menee järvelle kerran,
käy kokemassa merran,
saa hauen ja kaksikin,
ja kävellen niittuista rantaa
hän haukia vitsassa kantaa -
oi aamua sunnuntain!

Oi aamua! Lindblad kulkee.
Miten kaislikko tuoksuukaan! 
Hän astuu kiven ääreen 
ja uppoo puolisääreen
ja jatkaa vaellustaan,
ja saapas litkuu ja lotkuu
ja Lindbladin lanne notkuu - 
oi aamua sunnuntain! 

Oi aamua! Pellon luona
on pehko tuomien - - 
oi haju huumaavainen,
oi kauneus kaikki mainen
on yllä pehkon sen!
Nyt Lindblad tertun taittaa,
koreaksi rintansa laittaa - - 
oi aamua sunnuntain! 

Oi aamua! Lindbladin terttu 
on aivan suloinen.
Ei kertoa voi kieli,
miten hyvä on Lindbladin mieli:
hän kulkee laulaen
yli pehmeän ruohomaton.
Oi onni kuvaamaton!
Oi aamua sunnuntain! 

(P. Mustapää, Jäähyväiset Arkadialle, 1945)