riemulaulu kolmesta pyhästä miehestä. Uuno Kailas:
RIEMULAULU
riemulaulu kolmesta pyhästä miehestä. Uuno Kailas:
RIEMULAULU
Taas on syyslaulujen aika. Tunnetuimpia niistä lienee Tove Janssonin
HÖSTVISA
Vägen hem var mycket lång och ingen har jag mött,
nu blir kvällarna kyliga och sena.
Kom trösta mig en smula, för nu är jag ganska trött,
och med ens så förfärligt allena.
Jag märkte aldrig förut, att mörkret är så stort,
går och tänker på allt det där man borde.
Det finns så mycket saker jag skulle sagt och gjort
och det är så väldigt lite jag gjorde.
Skynda dig älskade, skynda att älska,
dagarna mörkna minut för minut,
tänd våra ljus, det är nära till natten,
snart är den blommande sommarn slut
Jag letar efter nånting som vi kanske glömde bort
och som du kunde hjälpa mig att finna.
En sommar går förbi, den är alltid lika kort,
den är drömmen om det man kunde vinna.
Du kommer kanske nån gång, förr'n skymmningen blir blå,
innan ängarna är torra och tomma.
Kanske hittar vi varann, kanske hittar vi då på
något sätt att få allting att blomma.
Skynda dig älskade, skynda att älska,
dagarna mörkna minut för minut,
tänd våra ljus, det är nära till natten,
snart är den blommande sommarn slut
Nu blåser storm därute och stänger sommarns dörr,
det är försent för att undra och leta.
Jag älskar kanske mindre, än vad jag gjorde förr
men mer än du nånsin får veta.
Nu ser vi alla fyrar kring höstens långa kust
och hör vågorna villsamma vandra.
En enda sak är viktig och det är hjärtats lust
och att få vara samman med varandra.
Skynda dig älskade, skynda att älska,
dagarna mörkna minut för minut,
tänd våra ljus, det är nära till natten,
snart är den blommande sommarn slut.
Ankin ja Cumuluksen tutuksi tekemän laulun on suomentanut Esko Elstelä:
SYYSLAULU
Tutustuin Emily Dickinsonin runoon "Hope" jo nuorena. Se on kirjoitettu vuonna 1861, ja sen on kestänyt aikaa ja muuttunut jo kauan sitten klassikoksi. Se on sävelletty myös lauluksi. Siitä on olemassa Aale Tynnin loistava suomennos. Olen nähnyt toisenkin, aivan uuden suomennoksen. Viime aikoina runo on ehkä avautunut minulle uudella tavalla, ja olen tehnyt minäkin siitä suomennoksen.
Tässä alkuperäinen "Hope".
HOPE
It asked a crumb - of me.
Ja tässä Aale Tynnin suomennos:
TOIVO ON HÖYHENPUKUINEN
Toivo on höyhenpukuinen
ja sielun-oksallaan
sanattomasti laulaa vain,
ei lakkaa milloinkaan.
Soi kaunein laulu myrskyssä;
saa tuima olla sää,
jos sitä säikkyy lintunen,
joka monia lämmittää.
Sen kuulin maissa kylmissä,
merillä oudoilla;
ei hätäänsäkään pyytänyt
se koskaan murusta.
Ja tässä vielä omani, hiukan yön yli muuttuneena:
TOIVO ON PIENI LINTUNEN
Toivo on pieni lintunen,
sielu sen laulupuu,
ja lakkaamatta laulu sen
sanaton kantautuu.
Tuulessakin liverrys soi,
synkinkään myrskysää
hiljentää lintua ei voi,
se montaa lämmittää.
Sen kuulin maassa ikijään,
merillä oudoilla.
Ei pyydä se hädässäänkään
minusta murusta.
viikon verran vuodesta - nyt.
Marie Underin Sirelite aegu, osa III:
SIRELITE AEGU
Nüüd üle kirsipuude, üle kogu aia
üks hele õitepärg kui pehme valge vill,
ning lillasireleid on küll ja küll,
neist lõhnu hoovab helegmaid kui vaja.
Ah, puu, kõik öied minu üle saja!
Kõik lõhnad mulle, väike rikas lill!
Mu meeled ammu oodand ärevil
nii mõne pika igatsuseaja.
Ei täna elumõtet küsi ma, ei päri:
seks aega küll, seks aega sügisel
ja kurval, kalgil, kainestaval talvel.
Nüüd elu jaoks ma värisedes valvel:
kui kirsipung mus õitsma puhkeb veri,
nüüdõõ ainuvalitsus mu hullul südamel.
Ja tässä Sirpa Hajban suomennos teoksesta Puutarhan syksy:
SIREENIEN AIKAAN III
Nyt yli puiden, puutarhan,
on kukkaseppel, valkovilla lämmin,
ja tuoksu sinisireenini huumaavan
nyt huokuu aistejakin väkevämmin.
Oi puu, sä sada kukkas ylitseni!
Kaikk' tuoksunne te pienet kukat suokaa!
Jo mieli mulla levotonna huokaa,
niin pitkä ollut on mun kaipaukseni.
En tänään kysy elon aattehia:
on niitä varten vielä syksyn aika
ja talvi kylmä, surumielinen.
Nyt elämääni valvon väristen:
kuin nuput, avaa veri kukkasia,
ja hullun sydämeni valtaa taika.
nämä einoleinolaiset tunnelmat:
OMENANKUKAT
Mun onneni kukkii kuin omenapuu
kevät-öissä valoisissa,
kun kuusten latvat ne kumartuu
ja immet on unelmissa.
Ne yöt pari ympäri helluntain,
ne yöt on suuret ja syvät
ja silloin jos ei tule tuuli vain,
niin kypsyvät heelmät hyvät.
Oi, antaos taivas tyyntä nyt,
jos sitten sa annatkin muuta!
Oi, varjele Luojani vakainen
nyt orvon omenapuuta!
pitkään, jopa kymmeniä vuosia, etsimäni pääsiäisrunon. Joskus se kosketti nuorta latinistia. Runon on kirjoittanut Hilja Mörsäri (1932 - 2016), ja löysin sen Terttu Tupalan toimittamasta teoksesta Runo puhuu kauneudesta.
PÄÄSIÄINEN
Ave crux,
ora pro nobis,
nobis, nobis, nobis.
Litanian hyminään
säpsähti nukkuva narcissos,
pääsiäiskukka, narcissos,
pronobistemme kruunu.
Dolorosus yksin
keväisellä tiellä
metsissä, pilvissä, räntäsateessa.
Ja hauta aukeaa
kaikille meille kerran
spes unica.
Yksin haudalla narcissos
terillään unen valkeus
pääsiäisyönä.
tervehdin teitä V.A. Koskenniemen Pääsiäislaululla:
PÄÄSIÄISLAULU
Viel' oli talven valta
ja tunteet turtuneet,
maan alta, mullan alta,
kun kuulin: kevätveet!
Niin elon ensi merkin
sain jälkeen talven yön
ja aavistuksin herkin
jo liikahdit sa, syön!
Maan voimat maasta halaa
taas valoon auringon,
nyt elo kaikkeen palaa,
mi maasta tullut on,
nyt liikkuu kylmä pinta,
nyt puhuu uumenet.
Niin heräjä jo, rinta,
jo nouskaa kuollehet!
Kun väliin neljän laudan
käyn kerran nukkumaan,
saa kehdoks kevät haudan,
taas synnyn uudestaan!
Oi luonnon kaikkivalta,
kaikk' katoo kuolo, yö,
maan alta, mullan alta
kun kevään harput lyö!
tulee mieleen lapsuus, jolloin isä talvi-iltaisin pitkän työpäivänsä jälkeen lausui meille lapsille ulkomuistista runoja Vänrikki Stoolin tarinoista. Monet niistä muistan vieläkin ulkoa: Döbeln Juuttaalla, Sven Dufva - ja tietysti Kuormarenki, suosikkini. Tässä Paavo Cajanderin suomennos:
KUORMARENKI
Vanha Speltkö unhoittuis? Ei kumminkaan.