Ystävälle ja vuorille

Ystävänpäivän aattona Ystävän laulu. Vladimir Vysotskin balladi kestänee vielä tämän minunkin käännökseni:

YSTÄVÄN LAULU

Jos et äkkiä tiedäkään,
voitko luottaa sä ystävään,
hyvä onko vai huono lie,
hänet vuorille vie.
Samaan köyteen kiinnittykää,
kohti huippua lähtekää.
Vuorta kanssansa kiiveten
tietää saat sinä sen.

Jos hän alkuunsa väsähtää,
taikka otteensa heltiää,
jäätiköllä jos valittaa,
jalka kun lipsahtaa,
tiedät: vierelläs vieras on,
hän on vuorilla tarpeeton,
siellä häntä ei kaivata,
muistella lauluissa.

Jos hän ääneti nousee vain,
purren hammasta, jurottain,
vaikeroi, kun luiskahdat sä,
mutta ei hellitä.
Koko matkan jos seuraa hän,
silloin tunnistat ystävän,
luotat huipulle päästyäsi
häneen kuin itseesi.