runoilija-akateemikko heti P. Mustapään eli Martti Haavion perään on Veikko Antero Koskenniemi (1885-1962), jonka 125-vuotissyntymäpäivää juhlitaan parhaillaan mm. Hyvinkään kirjastossa. Tämän "valkoisen Suomen hovirunoilijan" poliittisiin mielipiteisiin en voi yhtyä, mutta oli miehessä muutakin, ainakin nuorena. Tässä muutama otsikolla "Pikakuvia kadulta" vuodelta 1906:
TYÖTÖN
Hän astuu katukäytävää, on synkkyys silmissänsä.
Hän vaimoaan ja lapsiansa muistaa
ja rikkahitten Jumalan hän kiroo mielessänsä
ja takin alla nyrkkiään hän puistaa.
Niin, köyhän lapset - eilettäin jo viime palan sai ne,
hän turhaan anoi naapuriltaan lainaa.
Nyt raivonhuuto huulillensa hyrskyää kuin laine.
Hän puristain se povehensa painaa.
KERJÄLÄISÄITI
Hän seisoo kadunkulmassa, on lapsi helmassansa
- niin pureva on syystalven tuuli -
ja kuolon kuumekukkaset ne palaa poskillansa
ja veretön on vilusta huuli.
Ja risaisella rievulla hän peitteleepi pientään,
joka vaikeasti valittaen ääntää -
ja ohitsensa turkit yllä tuhannet rientää
ja turkinkaulan pystyhyn he kääntää.
Nämä sadan vuoden takaiset runot tuntuvat oudon ajankohtaisilta. Ja voisivat olla yhtä hyvin punaisen Suomen hovirunoilijan kynästä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti