Itsenäisyyspäivänä,

iltapäivällä, kun maassa on paksu kerros vastasatanutta lunta, kirjoitan tätä. Tähän päivään sopivia runoja on paljon. Valitsin niistä nämä kaksi.

Ensimmäinen on Tuomas Anhavan (1927 - 2001) tuotantoa. Tuomas Anhava on niitä perin harvoja modernisteja, joiden runot olen tuntenut itselleni läheisiksi. Tämä runo on sarjasta Yleiset opit, runo VI.

Mikä on sinun isänmaasi: se on tämä maa
jota isäsi on niin kuin itse olet tulevaa

Mikä on äidinkielesi: se on lähimmäinen kieli
jota puhuvat myös tuuli ja puu, veden kaltaat, sisin mieli

Mikä on kotiseutusi: se tämä on
jonka ansiosta voit olla koditon

Kuka on vihollisesi: se jonka voittaa voit
ystäväsi se jonka voit menettää

ja rakastettusi: hän jonka voittaa soit
ja hävitä taistelun täydellisen

Mikä on uskosi: se tämä on ainoastaan:
ei ole elämää,

ei kuolemaa, vain tuskin loppua kaikkeuden
joka tuskin alkoikaan.

Toiseksi runoksi valikoitui itseoikeutetusti Aleksis Kiven Suomenmaa. Siinä on sanottu suunnilleen kaikki - ja vielä omalla kielelläni.

SUOMENMAA

Maa kunnasten ja laaksoen.
Mi on tuo kaunoinen?
Tuo hohtees kesäpäivien,
Tuo loistees pohjan tulien,
Tää talven, suven ihana,
Mi onpi soma maa?

Siel tuhansissa järvissä
Yön tähdet kimmeltää
Ja kanteleitten pauhina
Siel kaikuu ympär kallioi
Ja kultanummen hongat soi:
Se onpi Suomenmaa.

En millonkan mä unohtas
Sun lempeet taivastas,
En tulta heljän aurinkos,
En kirkast kuuta kuusistos,
En kaskiesi sauvua
Päin pilviin nousevaa.

Oil monta näissä laaksoissa
Tok' aikaa ankaraa,
Kun yöseen halla hyyrteinen
Vei vainiomme viljasen;
Mut toivon aamu, toivon työ
Taas poisti halla-yön.

Viel monta näissä laaksoissa
On käynyt kauhua,
Kun sota surman, kuolon toi
Ja tanner miesten verta joi;
Mut sankarien kunnian
Sai Suomi loistavan.

Nyt ihanainen, kallis maa
On meidän ainiaan;
Tuos aaltoileva peltomme,
Tuos viherjäinen niittumme,
Tuos metsiemme jylhä yö
Ja meriemme vyö!

Tuon lehtimetsän kaikunaa
Mi autuus kuultella,
Kun valjetessa aamuisen
Siel pauhaa torvi paimenen,
Tai koska laulain laaksossa
Käy impi iltana!

Mi autuus helmaas nukkua,
Sä uniemme maa,
Sä kehtomme, sä hautamme,
Sä aina uusi toivomme,
Oi Suomenniemi kaunoinen,
Sä ijankaikkinen!