Moskovan ikkunat

Facebookissa keskusteltiin taannoin tutusta laulusta nimeltä Moskovan valot (Moskovskije okna). Laulun alkuperäiset venäjänkieliset sanat on kirjottanut Mihail Matusovski (1915-1990), jonka kynästä ovat lähtöisin myös sanoitukset kappaleisiin Mustanmeren valssi ja Unohtumaton ilta, jotka nekin ovat painuneet suomalaiseenkin sielunmaisemaan kuin veitsi voihin.

Tällaisena me olemme tottuneet kuulemaan Pauli Salosen suomentaman Moskovan valot:

Sinut kerran löysin, ystäväin
Kuljit hetken yössä vierelläin.
Silmäs mua katsoi niin
Kutsui lemmenhaaveisiin,
Ja meille loisti valot Moskovan.

Aamun tullen sinut kadotin,
Pois kun sammui valot kaupungin.
Sanoit hiljaa näkemiin,
Lyhdyn alla erottiin.
Nyt sua näänkö enään milloinkaan?

Yhä etsin yhtä ikkunaa.
Näen niitä monta miljoonaa.
Kuljen iltaan tummuvaan,
Valot kertoo muistojaan,
Ja tiedän: en voi sua unhoittaa.

Mutta mitä Mihail Matusovski todella sanoi? Tätä:

Московские окна

Вот опять небес темнеет высь,
Вот и окна в сумраке зажглись.
Здесь живут мои друзья.
И, дыханье затая,
В ночные окна вглядываюсь я.

Я могу под окнами мечтать,
Я могу, как книги, их читать.
И, заветный свет храня,
И волнуя, и маня,
Oни, как люди, смотрят на меня.

Я, как в годы прежние, опять
Под окном твоим готов стоять.
И на свет его лучей
Я всегда спешу быстрей,
Как на свиданье с юностью моей.

Я любуюсь вами по ночам,
Я желаю, окна, счастья вам...
Он мне дорог с давних лет,
И его яснее нет -
Московских окон негасимый свет.

Olen vanhan ystäväni Anteron avulla kääntänyt sanat suomeksi niin tarkoin kuin olen pystynyt mittaa ja riimejä särkemättä. Tässä siis Moskovan ikkunat valaisemaan vuoden pimeintä aikaa siellä ja täällä:

Tummuu taivas, syttyy ikkunat.
Täällä ystäväni asuvat.
Jälleen kerran hämärään
hengästyen, yksinään,
ikkunoita katselemaan jään.

Alla ikkunain voin haaveilla.
Luen niitä niin kuin kirjoja.
Ne pyhää tulta suojelee,
kiihottaa ja viettelee,
lailla ihmisten mua katselee.

Niin kuin kauan sitten seisahdan
alle ikkunasi, odotan.
Kun se syttyy loistamaan,
kiiruhdan kuin aikoinaan,
ennen, nuorena, sua kohtaamaan.

Teitä, ikkunat, mä ihailen,
teille pelkkää hyvää toivoen.
Vuotten takaa muistanhan
valon rakkaan, kirkkaimman,
valon ikkunoissa Moskovan.