Pitkä ja kylmä

ja luminen maaliskuu on loppumaisillaan - kummallinen varjoton myöhäisillan valo viipyy lumilakeudella, eikä mikään muu vihjaa aivan oven takana odottavaan kukkien aikaan.
Tässä teille narsissikimppu, symbolina siitä, mikä on kohta taas maljakossa pöydällänne.

Ensimmäisen ojentaa englantilainen Robert Herrick (1591-1674). Suomennos on Aale Tynnin:

TO DAFFODILS

Fair daffodils, we weep to see
You haste away so soon:
As yet the early-rising sun
Has not attain'd his noon.
Stay, stay,
Until the hasting day
Has run
But to the even-song;
And having pray'd together, we
Will go with you along.

We have short time to stay, as you.
We have as short a Spring;
As quick a growth to meet decay,
As you, or any thing.
We die,
As your hours do, and dry
Away,
Like to the Summer's rain:
Or as the pearls of morning's dew
Ne'er to be found again.

NARSISSEILLE

Lähdette, kauniit narsissit,
me jäämme itkemään,
kun päässyt virkku aamunkoi
ei puolipäiväänkään.
Oi viipykää,
niin kohta hämärtää
ja soi
jo illan angelus;
yhdessä voimme lähteä,
kun päättyy rukous.

On meillä myöskin hetki vain,
kerkeät kevään kuut;
me kasvamme, me kuihdumme
kun te, kuin kaikki muut.
Ja niin
pois näkymättömiin
kuin te,
kuin sade suvinen,
kuin hohto kastepisarain
iäksi sammuen.

Seuraavaksi kääntäjä vaihtaa roolia runoilijaksi. Tämä runo on Aale Tynnin kokoelmasta Soiva metsä vuodelta 1947:

KEVÄT

Oi ylhä tuoksu narsissin
ja varhaiskevään öiden!
Rakastan kipeästi
ja syvään ikävöiden.

Jok'ainut huomaa sen.
En sanaakaan mä haasta:
minusta tuoksuu rakkaus
kuin ruoho tuoksuu maasta.

Ja olallesi liitänyt
on luomiltani uni.
Levätä voisin vain
sun luonas, kaivattuni.

Käy ohi tuuli lämmin.
Ja kaikki oksat ojentuu.
Rakastan kipeämmin
kuin kukaan muu.

Ja lopuksi vielä ne seitsemän kultaista nuoruuden ajoilta:

I do not have a mansion, and I haven't any land,
Not even one dollar to crinkle in my hand.
But I can show you morning on a thousand hills,
And kiss you and give you seven daffodils.

I do not have a fortune to buy you pretty things,
But I can weave you moonbeams for necklaces and rings,
And I can show you morning on a thousand hills,
And kiss you and give you seven daffodils.

Seven golden daffodils, all shining in the sun,
They light the way of evening, when our day is done.
And I can give you music, and a crust of bread,
A pillow of piney boughs to rest your head.