Valkoakaasiat

Tuomet ovat vielä nupuillaan, mutta ihan pian jälleen kerran

tuoksuvat tuomien valkoiset kukkaset
terttuinsa peitos on puu.
Lehdossa laulanta soi satakielien,
hiljaiseen yöhön luo loisteensa kuu.

Muistatko kesän, kun tuoksussa tuomien
haaveillen istuimme ain?
Kuiskaili silloin tuo helkyntä hempeä:
Armaani, ain' sun ain' oon mä vain.

Vuodet on vierineet, hurmaus on haihtunut,
nuoruus jo mennyt on, oi.
Vaan en mä valkoisten tuomien tuoksua
unhoittaa koskaan, en koskaan mä voi.

Tämä venäläinen romanssi tuli Suomessa tunnetuksi iskelmänä 1950- ja 1960-luvulla, mutta itse asiassa se oli suomennettu jo aivan viime vuosisadan alussa. Alkuperäisissä sanoissa kerrotaan valkoisista akaasioista:


 Белой акации

Целую ночь соловей нам насвистывал
Город молчал и молчали дома
Белой акации гроздья душистые
Ночь напролет нас сводили с ума
Белой акации гроздья душистые
Ночь напролет нас сводили с ума

Сад весь умыт был весенними ливнями
В темных оврагах стояла вода
Боже какими мы были наивными
Как же мы молоды были тогда

Годы промчались седыми нас делая
Где чистота этих веток живых
Только зима да метель эта белая
Напоминают сегодня о них

В час когда ветер бушует неистово
С новою силою чувствую я
Белой акации гроздья душистые
Невозвратимы как юность моя

Valkoakaasiat on suomentanut Martti Wuori.  Hän lienee monelle aivan tuntematon kääntäjä. Martti Wuori onkin kirjailijanimi, jonka takana on maaherra Martin Alexius Bergh-Wuori  (1858-1934). Virkansa ohella hän suomensi venäläistä ja ranskalaista kirjallisuutta ja kirjoitteli itsekin, etupäässä huvinäytelmiä. Toinen tunnettu Martti Wuoren suomentama venäläinen romanssi on Ajomies: Ei, kyytimies, kiirettä oo...