Tämänkertainen runo tulee Virosta. Sen on kirjoittanut Marie Under (1883 - 1980), ja se ilmestyi vuonna 1918 kokoelmassa Eelõitseng. Sen nimi Sügis aias on suomennettu kuulumaan Puutarhan syksy. Se ilmestyi suomeksi vuonna 1978 samannimisessä kokoelmassa Marie Underin runoja. Teoksen koostamiseen osallistui 15 runouden kääntäjää.
Aluksi alkuperäinen runo:
Sügis aias
Nüüd lausub laisalt minu aia üle
must vihmapuistev sügispilve süle,
ja tuuleteed käind risti läbi puu
ning okstes huikand hulguv tormisuu.
Ta sajatuses närtsinud kõik haljad pärjad.
Nii kurvalt, mahajäetult seisvad pingid märjad,
ja kaseladvas tuulepesa must
kuis hirmutades kõlksub koledust.
Kõik lehed ammu põrmu varisenud.
Ah, õitesiid on tormis kärisenud.
Näe, rüvetud kõik roosid valged nagu alabaster,
jäänd ainult troosktiks veel meil kirju trotsiv aster.
Ja tässä Unto Äärelän suomennos:
Puutarhan syksy
Nyt musta, veltto pilvi makaa tarhan yllä
sadetta tuoden syksyn syleilyllä,
ja tuulen tuntea on saanut joka puu
ja oksistossa soinut myrskyn suu.
Sen kirous on kaikki maahan lyönyt.
Niin yksinäinen, hyljätty on tie nyt,
ja mieleen koivun tuulenpesä musta
tuo syksyn koleutta, kauhistusta.
On lehdet kaikki tomuun vajonneet,
ja kesän kukat myrskyyn hajonneet.
Jo myrskyn ryvettämä on myös ruusun valkolehti,
vain asteri, kuin uhman tähden, kukkaan ehti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti